Blogi Archives - Veneelle

Julkaistu 5.10.20235.11.2023 tehnyt Veneelle — Jätä kommentti

Grotamar – Pidä dieseljärjestelmä puhtaana

Nykyisin myynnissä olevat rikittömät dieselpolttoaineet ovat hyvä kasvualusta erilaisille mikrobeille, joista joskus käytetään nimitystä dieselbakteeri. Kasvaakseen mikrobit tarvitsevat orgaanisen aineen (diesel), vettä ja sopivan lämpötilan. Jossain vaiheessa vuotta veneen polttoainetankissa tällaiset olosuhteet yleensä vallitsevat. Mikrobeja ei voi kokonaan välttää, mutta tankkauksessa kannattaa varmistaa, että tankkiin ei kulkeudu vettä tai muita epäpuhtauksia. Etenkin purjeveneissä polttoaineen vaihtuvuus tankissa on vähäistä pienen kulutuksen vuoksi, mikä lisää mikrobikasvuston riskiä. Vettä harvoin pääsee tankkiin suoraan, mutta sitä esimerkiksi tiivistyy polttoaineeseen lämpötilojen vaihdellessa.

Usein kuulee sanottavan, että ns. biokomponenttien lisääminen dieseliin aiheuttaa polttoaineen saastumisen. Näin yksiviivaista asia ei kuitenkaan ole, sillä biodieseleitä on erilaisia. Ensimmäisen sukupolven biodiesel valmistetaan esteröimällä kasviöljyjä ja rasvahappoja. Tällä tavalla valmistettu diesel tunnetaan FAME-dieselinä (Fatty Acid Methyl Esther). Toisen sukupolven biodiesel valmistetaan mm. biojätteestä vetykäsittelemällä (Hydrotreated Vegetable Oil) ja tunnetaan kirjainlyhenteestä HVO.

Esteröintiprosessissa valmistetun dieselin yksi ominaisuus on se, että se sitoo jonkin verran vettä itseensä. Toisen sukupolven dieselillä vedensitomiskyky on huonompi, mutta myös siihen sitoutuu vettä. Mikrobikasvuston muodostuminen onkin todennäköisempää ns. FAME-dieseliin, mutta sitä voi muodostua myös HVO-dieseliin.

Dieselissä olevia mikrobeja ei aina ole mahdollista havaita aistinvaraisesti. Näkyvä kasvusto (biofilmi) muodostuu yleensä tankin pohjalle, minne muodostuu tumma massa. Massa voi lähteä lähtee liikkeelle esimerkiksi kovassa aallokossa kulkeutuen edelleen polttoainejärjestelmään ja tukkii huonolla tuurilla suodattimet ja polttoaineputket.

Jos tankkiin on jo muodostunut näkyvää kasvustoa, pitää se saada pois ennen tankin ja muun polttoainejärjestelmän kemiallista puhdistusta. Mekaaninen puhdistus onnistuu hyvin silloin, kun tankissa on huoltoluukku, mistä puhdistus onnistuu. Huoltoluukun kautta poistetaan polttoaine ja kaikki lika mekaanisesti. Kiertohuuhtelulla tankki voidaan puhdistaa silloin, kun huoltoluukkua ei ole.

Mekaanisen puhdistuksen jälkeen polttoainejärjestelmä käsitellään kemiallisesti. Uuteen polttoaineeseen lisätään Grotamar82 -lisäaine, jotta tankkiin ja muuhun polttoainejärjestelmään jääneet mikrobit, hiivat ja sienet saadan hävitettyä. Ilman käsittelyä järjestelmään jää aina mikrobeja ja ne saattavat alkaa muodostaa nopeastikin uutta kasvustoa tankkiin. Monet kuluttajamyynnissä olevat dieselin lisäaineet vaikuttavat polttoaineeseen sitoutuneeseen veteen, mutta eivät tuhoa tehokkaasti muuta kasvustoa.

Jos tankissa ei ole näkyvää kasvustoa, niin diesel ja koko polttoainejärjestelmä on mahdollista pitää puhtaana ennakoimalla ja lisätä puhtaaseen polttoaineeseen vuosittain Grotamar82 -lisäaine. Lisäys on hyvä tehdä syksyllä ennen veneen talvitelakointia. Syksyn ja leudon talven aikana vettä voi kondensoitua tankkiin, mikä luo otolliset kasvuolot mikrobeille seuraavana kesänä.

Grotamar82 -lisäaine on kehitetty ammattikäyttöön ja sitä ei ole kaupan hyllyltä suoraan ostettavissa. Grotamar -käsittelyn voit tilata Veneelle.fi:n kautta (lähetä sähköposti tai soita). Palvelu on tarjolla Tampereen ja lähialueen veneilijöille.

Julkaistu 2.8.202325.11.2023 tehnyt Veneelle — Jätä kommentti

Veneen pohjan maalaus

Teksti: Markku Joenperä
Kuvat: Ville Sullanmaa, Markku Joenperä ja Suomen soodapuhallus

Miksi veneen pohja pitää maalata?

Veneen pohjan maalauksella tavoitellaan veneen rakenteiden suojausta, oli sitten kyse teräs- tai lasikuituveneestä. Teräsveneen maalauksen tehtävänä on suojata rakenteita korroosiolta. Lasikuituveneen oikeanlaisella maalauksella suojataan lasikuiturakennetta kosteudelta. Lasikuitua laminoitaessa sen pintaan tulee gelcoat -pinnoite, joka estää jonkin verran veden pääsyä lasikuiturakenteeseen. Gelcoat ei kuitenkaan ole riittävä suoja vettä vastaan vedenalaisissa osissa. Huonosti vettä vastaan suojattu lasikuiturakenne voi johtaa ns. lasikuituruttoon. Tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että vettä kulkeutuu vähitellen laminaatin sisään. Veden ja hartsien reagoidessa syntyy etikkahappoa ja glykolia. Tämä näkyy vähitellen gelcoatpinnan ”kuplimisena”. Kuplan puhjetessa sen sisältä tulee etikan hajuista nestettä, mikä kertoo rakenteen vauriosta.

Milloin maalaus on ajankohtaista?

Veneen pohjan maalaus on ajankohtaista, kun vanhaa maalia irtoaa pohjasta korroosion, huonosti tehdyn maalauksen tai kulumisen seurauksena, pohjaa on kolhittu tai siinä epäillään tai on havaittu lasikuituruttoa. Veneen pohja kannattaa uudelleen maalata silloin, kun vene siirretään mereltä järvelle tai päinvastoin. Merellä veneiden pohjassa käytettään yleisesti eliönestomaaleja estämään mm. merirokon ja sinisimpukan kiinnittymistä veneen pohjaan. Näiden maalien teho perustuu usein siihen, että maalista irtoaa eliöille myrkyllisiä aineita. Maalien haittapuolena on se, että ne kuormittavat vesistöä. Merirokko ja sinisimpukka eivät elä järvien makeassa vedessä ja eliönestomaalien käyttö järvialueella onkin kielletty. Mereltä järvelle siirretyn veneen pohjasta onkin syytä poistaa eliönestomaali.

Kun vene siirretään järveltä merelle, tarvitaan suojaa em. eliöitä vastaan. Merialueella eliönestomaalien kuten International Trilux Hardin käyttö on sallittua ja niiden käyttö siellä on joissakin olosuhteissa perusteltua. Nykyisin on saatavilla myös myrkyttömiä vaihtoehtoja, joiden haitallinen vaikutus ympäristöön on pienempi. Tällainen maali on esimerkiksi International Trilux Hard Eco.

Veneen pohjan maalausta kannattaa harkita myös silloin, kun vene vaihtaa omistajaa ja pohjan edellisestä maalauksesta on pidempi aika. Pohjan mahdolliset vauriot eivät aina näy paksujen maalikerrosten alta ja uuden omistajan mielenrauhaa parantaa, kun vanhat maalit poistetaan ja rakenne päästään tarkistamaan ja tarvittaessa korjaamaan.

Maalausolosuhteet

Maalauksen onnistumisen kannalta maalausolosuhteilla on suuri merkitys. Tärkeää on kiinnittää huomiota maalattavan pinnan lämpötilaan. Internationalin epoksimaaleissa pintalämpötila tulee pääsääntöisesti olla vähintään 3 ^oC yli kastepisteen. Kastepisteen pystyt tarkistamaan esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksen sääpalvelusta. Keväällä lämpötilat voivat vaihdella yön ja päivän välillä hyvinkin paljon, kun maalataan ulkona. Päivällä voi olla reilusti lämmintä ja yöllä pakkasta. Internationalin Marine Coating (Marine Paint) maaleissa pakkanen ei sinänsä haittaa ja maalaus onnistuu yöpakkasista huolimatta, kunhan maalausvaiheessa ylitetään em. kastepisteen lämpötila ja epoksimaaleissa käytetään ns. Low Temp kovetetta. Tämä on iso etu moniin muihin venemaaleihin verrattuna. Epoksimaali kuivuu myös pakkasessa, joten pienistä yöpakkasista ei tarvitse olla huolissaan. Haasteita tulee teräsveneiden ja purjeveneiden metallikölien kanssa, koska ne varaavat yön kylmyyden itseensä ja lämpenevät hitaammin.

Ilman ja maalattavan pinnan lämpötila vaikuttaa myös päällemaalausväliaikaan, mikä lyhenee lämpötilan noustessa. Tämä kannattaa aina tarkistaa tuoteselosteesta ennen maalaustyön aloittamista. Päällemaalausväliajasta ilmoitetaan maximi- ja minimiaika, joita on syytä noudattaa.

Vanhan maalin poisto

Maalin poistamiseen on useita mahdollisuuksia. Perinteinen menetelmä on pohjan skrapaus ja hionta. Terävä maaliskrapa poistaa (huonosti alustassa kiinni olevan) maalin tehokkaasti, mutta on työläs menetelmä. Työn voi hyvin aloittaa jo syksyllä ja jakaa projekti pidemmälle ajalle, mikä hieman helpottaa työtä. Näin veneen pohja on keväällä maalausvalmiina heti sään salliessa.

Maalin poisto

Pohjan uudelleenmaalaus aloitetaan vanhan maalin poistolla. Eliönestomaali (antifoulingmaali) tulee poistaa kokonaan. Vanha epoksimaali poistetaan, jos se on irronnut alustasta tai lasikuiturakenne on märkä. Muussa tapauksessa riittää epoksimaalipinnan pesu ja hionta. Maalin poiston jälkeen on hyvä mitata / mittauttaa lasikuituveneen rungon kosteus. Jos runko on kuiva, gelcoatia ei ole tarvetta poistaa. Jos rungossa on kosteutta, gelcoatin poisto nopeuttaa rungon kuivumista.

Maalin poistamiseen on useita mahdollisuuksia. Perinteinen menetelmä on pohjan skrapaus ja hionta. Terävä maaliskrapa poistaa (huonosti alustassa kiinni olevan) maalin tehokkaasti, mutta on työläs menetelmä. Työn voi hyvin aloittaa jo syksyllä ja jakaa projekti pidemmälle ajalle, mikä hieman helpottaa työtä. Näin veneen pohja on keväällä maalausvalmiina heti sään salliessa.

Skrapaamisen jälkeen pohja pitää vielä hioa. Mirka toi markkinoille 2020-luvun alkupuolella Galaxy -sarjan hiomapyöröt, joilla esimerkiksi myrkkymaalin poisto onnistuu ilman skrapaamista, kunhan valitaan riittävän karkea hiomapyörö (karkeus 40–80). Hiontatyötä helpottaa, jos suurin osa (heikosti alustassa olevasta) maalista on poistettu skrapaamalla, mutta hyvillä välineillä maalin saa pois hiomallakin. Hiottaessa myrkkymaalia maalipöly pitää ehdottomasti kerätä talteen ja hävittää asianmukaisesti. Imuriin liitetty hiomakone onkin tässä työssä ehdoton edellytys. Maalin talteenotto koskee myös skrapaamalla irrotettua maalia, jota ei saa päästää maaperään.

Nopein tapa vanhojen maalikerrosten poistamiseen on teettää hiekka- sooda-, lasimurska- tai kuivajääpuhallus alan ammattilaisella. Näissäkin menetelmissä irtoava maalijäte pitää kerätä talteen.

Soodapuhalluksen jälkeen pinta kannattaa pestä ja tarvittaessa karhentaa ennen maalausta. Teräksen puhalluksessa pitää muistaa, että primeri pitää maalata heti puhdistettuun pintaan, koska pintaan alkaa muodostua pintaruostetta jo muutamien tuntien sisällä työn suorittamisesta. Pintaruoste heikentää uuden maalin tarttuvuutta ja pilaa helposti koko prosessin. Vesihiekkapuhalluksessa pintaruoste syntyy lähes välittömästi, joten sen käyttö ei ole suositeltavaa.

Suomessa hieman tuntemattomampi maalin ja gelcoatin poistotapa on pinnan höyläys tähän suunnitellulla höylällä. Höylättävän kerroksen paksuutta on mahdollista säätää ja yleensä poistetaan kaikki kerrokset lasikuituun asti. Rungoissa, joissa on todettu lasikuituruttoa laajoilla alueilla, höyläys on tehokas tapa lasikuidun esille saamiseksi.

Venemaalit

Oikea maali veneen pohjaan on käytännössä aina kaksikomponenttinen epoksimaali. Epoksi estää tehokkaasti veden pääsyn sen alla oleviin kerroksiin ja antaa tehokkaan suojan korroosiota ja lasikuituruttoa vastaan. Epoksimaalit voidaan jakaa ns. pohja- ja pintamaaleihin.

Pohjamaali eli primeri

Pohjamaalin tehtävänä on toimia tartuntapintana pintamaalille. Teräsrakenteissa primerilla on myös suuri merkitys korroosiosuojauksen kannalta. Internationalin pohjamaalit antavat jo sellaisenaan hyvän suojan korroosiota vastaan. Esimerkiksi Intershield 300 pohjamaalilla saavutetaan sellaisenaan riittävä korroosiosuoja teräsveneissä ja pintamaaliksi riittää eliönestomaali.

Pintamaali

Pintamaaleissa on niin ikään korroosiolta suojaavia komponentteja. Pintamaalit muodostavat yleensä myös kovemman pinnan, mikä lisää kulutuskestävyyttä ja helpottaa pohjan puhdistusta.

Järvellä, missä eliönestomaalia ei käytetä, maalina käytetään Interzone 954 epoksimaalia. Tämä muodostaa kovan ja kiiltävän pinnan, mikä on helppo puhdistaa syksyllä veneen noston yhteydessä. Maalipinta voidaan kesällä tarvittaessa välipuhdistuksen harjaamalla ja siitä ei irtoa veteen haitallisia aineita. Interzone 954 sopii mekaanisesti kestävänä maalina niin alumiini-, lasikuitu-, teräs- kuin RST rakenteille.

Antifoulingmaali eli eliönestomaali

Antifoulingmaalien tarpeesta on jo aiemmin tekstissä mainittu. Antifoulingmaalin maalauksessa on erityisen tärkeä huomioida maalauksen oikea-aikaisuus. Maali pitää lisätä viimeisen epoksimaalikerroksen päälle siinä vaiheessa, kun epoksimaali ei ole vielä kunnolla ehtinyt kuivua. Epoksimaali ei saa tuntua käteen enää märältä, mutta sormenpäällä painettaessa siihen jää vielä jälki.

Käytännössä antifoulingmaali pitää yleensä maalata muutamia tunteja viimeisen epoksimaalikerroksen jälkeen riippuen maalausolosuhteista. Jos epoksimaali ehtii kuivua liikaa, antifoulingmaalin tartunta jää heikoksi ja maali irtoaa pohjamaalipinnasta.

Antifoulingmaalauksen oikeaa ajoittamista helpottaa, kun käytetään viimeisellä maalauskerralla maalia, jolla on pitkä päällemaalausväliaika. Tällaisia maaleja ovat mm. Intergard 263 ja Intergard 269.

Kuinka paljon maalia tarvitaan?

Veneen maalauksessa on tärkeä kiinnittää huomiota lopullisen maalikalvon paksuuteen. Jos lopullisen maalikalvon paksuudeksi ilmoitetaan esimerkiksi 160 µm, niin käytännössä tämä tarkoittaa sitä kerrosvahvuutta, jolla saavutetaan riittävä korroosiosuojaus teräsrakenteille tietyssä ilmastorasitusluokassa. Lasikuituveneissä kalvopaksuutta ei tarvitse niin tarkasti miettiä ja yleisesti voidaankin todeta, että riittävä kerrosvahvuus telalla maalattaessa saadaan 2–3 maalikerroksella kunhan maalia ei ohenneta liikaa. Ensimmäinen kerros maalataan primerilla ja seuraavat kerrokset (1–2) epoksipintamaalilla siten, että saadaan tasainen värisävy. Veneen vesirajan alapuolelle, epoksimaalin päälle, maalataan meriolosuhteissa vielä eliönestomaali.

Teräsvenettä maalattaessa maalikalvon paksuudella on korroosionsuojauksen kannalta suuri merkitys. Tuoteselosteessa mainittu maalin riittävyys (m²/L) perustuu yleensä ruiskumaalauksella saatavaan kerrospaksuuteen, millä saadaan paksuin maalikerros yhdellä maalauskerralla (yleensä vähintään 80 µm). Sivellintä ja telaa verrattaessa siveltimellä saadaan yleensä hieman paksumpi maalikerros kuin telalla. Veneen omistajalla on harvoin mahdollista käyttää korkeapaineruiskua ja huoltomaalaus suoritetaan yleensä telaamalla. Telalla maalattaessa yhdellä telauksella, kun maalia ”jätätetään” pohjaan, on mahdollista saada noin 40 µm kerros. Ohjeen mukainen kerrospaksuus Intershield 300 maalilla maalattaessa on 100–200 µm ja Interzone 954:llä maalattaessa 250–500 µm riippuen maalattavasta alustamateriaalista. Vaadittavaan kerrospaksuuteen vaikuttaa maalin kuiva-ainepitoisuus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mitä korkeampi kuiva-ainepitoisuus maalilla on, sitä vahvempi kerrospaksuus yhdellä maalauskerralla saavutetaan. Interzone 954:llä (kuiva-ainepitoisuus 85 %) maalattaessa yksi litra riittää teoriassa noin 3,4 m²maalaamiseen, kun tavoitellaan 250 µm kalvopaksuutta. Vastaavasti Intershield 300:lla (kuiva-ainepitoisuus 60 %) maalattaessa yksi litra riittää teoriassa noin 6 m²maalaamiseen, kun tavoitteena on 100 µm kalvopaksuus. Maalin teoreettinen menekki saadaan laskukaavasta, jossa maalin kuiva-ainepitoisuus kerrotaan kymmenellä ja saatu tulo jaetaan tavoitellulla kalvopaksuudella (esim. (85 x 10) / 250 = 3,4 m²/L).

Julkaistu 5.3.202326.11.2023 tehnyt Admin — Jätä kommentti

Mirka Galaxy – Myrkkymaalin poisto veneen pohjasta

Maalin poisto veneen pohjasta onnistuu useilla eri menetelmillä. Erilaiset puhallusmenetelmät ovat tehokkaita ja nopeita, mutta vaativat yleensä työn tilaamista alan ammattilaiselta. Omatoimiselta veneen kunnostajalta työ sujuu, mutta edellyttää kärsivällisyyttä ja oikeanlaisia työvälineitä. Maalin poisto tapahtuu käytännössä skraappaamalla, hiomalla tai näitä menetelmiä yhdistämällä. Gelcoatpinta voidaan myös höylätä siihen tarkoitetulla laitteella, mutta laite on kallis ja yhden veneen pohjan puhdistukseen laitetta tuskin tulee hankittua.

Skraappaaminen terävällä teräskaapimella on tehokas menetelmä, jolla paksujenkin maalikerrosten poisto onnistuu. Varjopuolena on työmenetelmän hitaus ja se on myös hyvin työläs menetelmä. Kaavin poistaa maalia yleensä noin 1–2 cm levyiseltä alueelta pohjan kaarevuuden vuoksi. Jos pinta-alaa on 30 m², niin työ ei ole kovin joutuisaa. Skraapattu pinta pitää aina myös lopuksi hioa, jotta uudelle maalikerrokselle saadaan hyvä tartunta-alusta.

Hiomalla maalin poisto on tehokkaampaa, mutta siihenkin liittyy omat ongelmansa. Hiontapölyä ei ole syytä päästää leviämään ympäristöön ja etenkin ns. myrkkymaalien kohdalla huolellinen hiontapölyn talteenotto on välttämätöntä. Veneen pohjaan on vuosien varrella saattanut kertyä paksujakin maalikerroksia, joiden poistaminen hiomalla tukkii yleensä hiomatuotteen hyvin nopeasti ja edellyttää tiheää vaihtoväliä, mikä lisää kustannuksia ja hidastaa työtä. Epoksipohjaiset maalit ovat myös kovia ja kuluttavat perinteisiä hiomatuotteita nopeasti.

Mirka toi alkuvuodesta 2022 markkinoille uuden hiomatuotteen, Mirka Galaxyn, jolla maalin poisto veneen pohjasta onnistuu aiempaa paremmin. Galaxy on tarkoitettu metallin, puun, lasikuidun, tasoitteiden ja gelcoatin hiontaan. Hiomapyörön hiomajyvät ovat keraamisia, mikä tekee niistä aiempaa kestävämpiäja pitkäikäisempiä. Karkeuksia on saatavilla 40–2000 välillä.

Keraamisten hiomajyvien ohella Galaxy on varustettu pinnoitteella, joka ei kerää itseensä pölyä. Tällä on pyritty varmistamaan se, että hiomapyörö ei tukkeutuisi. Pinnoitteen ansiosta hiomapyörön kestävyyden on mainittu myös parantuneen. Mainospuheiden perusteella Galaxy vaikuttaa lupaavalta tuotteelta veneiden kunnostajille, mutta onko mainospuheissa perää? Lähdin selvittämään asiaa ja kohteeksi valikoitui 30 jalkainen moottoripursi, jonka pohjamaalin poiston olin aloittanut skrapaamalla edellisenä syksynä. Työn hitauden ja työläyden vuoksi työ jäi syksyllä kesken sään viilennyttyä.

Vene oli viettänyt merellä siihen astisen taipaleensa ja pohjasta löytyi ainakin kahta erilaista maalia, joista alin oli selvästi kovempi kerros ja sen päällä useampaan kertaan paikkailtu myrkkymaali. Alkuolettamuksena oli, että maali on suhteellisen helposti poistettavissa hiomalla. Käytössä oli pölynpoistolla varustettu Mirka Deros hiomakone, jonka kanssa hiomapölyn talteenotto hoitui hyvin. Hiomista kokeilin aluksi ns. ”halpamallin” hiomapyöröillä, mutta niiden kulutuskestävyys oli olematon ja työ ei edennyt. Mirkan Abranet Ace hiomapyöröjä markkinoitiin Mirkan tuotteista hyvällä kulutuskestävyydellä. Halpamalliin verrattuna ne olivatkin huomattavasti parempia, mutta pohjamaalin poistoon nekään eivät kovin hyvin soveltuneet. Koska syksyllä ei riittävän hyvää hiontatuotetta ollut tarjolla, siirryin teräskaapimen käyttöön. Tällä menetelmällä maali kyllä irtosi, mutta työ oli tuskastuttavan hidasta, kun samalla piti yrittää saada irtoava maali kulkeutumaan imuriin. Noin 10 tunnin työn jälkeen veneen toinen puoli oli skraapattu ja odotti hiomista.

Maaliskuun kevätauringossa jatkoin maalinpoistoa uusin välinein ja odotuksin. Käytössä oli nyt Galaxy hiomapyöröt ja aloitin hiontatyön suosiolla karkeimmalla 40 karkeudella. Abranet Acesista käytin karkeutta 80 ja yhdellä hiomapyöröllä sai maalia poistettua noin 0,20 m², minkä jälkeen pyörö oli vaihdettava. Galaxy 40 maalinpoistoteho riitti noin 1 m² kokoisen alueen puhdistamiseen. Tämänkin jälkeen hiomapyörö vaikutti silminnähden uudelta, mutta hiomateho laski selvästi. Mainostettu tukkeutumattomuus piti paikkaansa ja pyörö oli edelleen käyttökelpoinen pehmeämpien materiaalin hiontaan.

Veneen pohjan toisen puolen maalinpoistoon ja koko pohjan hiontaan Galagyn avulla kului aikaa noin 6 tuntia. Maalinpoistotehoon vaikuttaa luonnollisesti pohjamaalien laatu ja määrä. Kokemuksen perusteella Galaxy lienee tällä hetkellä paras hiomatuote, jolla pohjamaalin poistoon kannattaa ryhtyä. Työ Galaxyn avulla onnistuu kohtuullisessa ajassa ja valmis pinta uudelle maalille saadaan hiomalla ilman ylimääräisiä työvaiheita.

Pohja maalattiin epoksimaalilla pohjatöiden jälkeen. Epoksi muodostaa kovan pinnan, joka riittää sisävesillä pintamaaliksi. Epoksipinnan puhdistus on syksyllä veneen noston jälkeen helppoa.

Teksi: Markku Joenperä
Kuvat: Markku Joenperä, Mirka

Julkaistu 23.2.202329.8.2023 tehnyt Admin — Jätä kommentti

Veneen pariovien kunnostus

Puun käyttö veneiden rakennus- ja sisutusmateriaalina on vähentynyt huomattavasti viimeisten vuosikymmenten saatossa. Runkorakenteet ovat nykyveneissä pääsääntöisesti jotain muuta kuin puuta. Sisustassa puuta edelleen käytetään, mutta sinnekin ovat korvaavina materiaaleina tulleet erilaiset muovit ja laminaatit, joiden etuina ovat mm. kosteudenkestävyys, laaja värivalikoima, materiaalin elämättömyys ja helppohoitoisuus. Puu mielletään usein veneen sisustassakin työlääksi hoitaa. Vaaleita, hyvin kosteutta kestäviä ja siten venekäyttöön hyvin soveltuvia puulajeja on melko vähän. Tämän seurauksena puupintainen veneen sisusta on usein tummahko. Joidenkin mielestä se on vanhanaikainen ja synkkä, kun taas toisille se edustaa perinteitä ja arvokkuutta.

Veneen sisutuksessa käytettävät puumateriaalit joutuvat monenlaiseen rasitukseen ja vaativat siksi säännöllistä huoltoa. Kosteus- ja lämpötilamuutokset ovat veneessä suuria vuodenaikojen mukaan. Talvien lauhtuessa veneessä on hyvät kasvuolot mm. homeille suuren osan vuodesta. Oikeanlaisella puun pintakäsittelyllä voidaan homeitiöiden kasvua hillitä ja siksi on tärkeää, että käsitellyt pinnat ovat ehjät ja niitä huolletaan tarvittaessa. Säännöllisellä huollolla veneen puuosat säilyttävät alkuperäisen kuntonsa ja työmäärä pysyy kohtuullisena. Huoltojen laiminlyönti johtaa usein isotöisiin kunnostusprojekteihin ja puun palauttaminen alkuperäiseen kuntoonsa voi olla mahdotonta.

Kosteuden ja lämpötilan ohella myös auringon UV-säteily vaurioittaa tehokkaasti puuta. UV-säteily tuhoaa mm. puun ligniiniä ja selluloosaa, mikä havaitaan puun värin muuttumisena, pinnan karhentumisena ja halkeiluna. Yleensä tummat värit vaalenevat ja vaaleta värit tummuvat. Veneen sisällä puuosat ovat aika hyvin UV-säteiltä suojassa, mutta esimerkiksi avotiloissa ja ajohytissä puu altistuu säteilylle. Veneen ikkunoissa onkin suositeltavaa käyttää verhoja ja pitää ne kiinni silloin, kun veneessä ei oleskella.

Tanskalainen moottoripursi LM 30 vaihtoi keväällä 2021 omistajaa ja tiedossa oli monenlaista kunnostustyötä. 40-vuoden ikä alkaa veneessä näkyä, vaikka sisusta esimerkiksi salongin puolella on vieläkin erinomaisessa kunnossa. Ajohyttiin johtavat pariovet ovat vuosien saatossa saaneet niskaansa vettä ja auringon paahdetta, mikä näkyy niiden kunnossa. Vaurioitunut lakkapinta on päästänyt vettä lävitseen ja puu on osittain tummunut. UV-säteily on kellastuttanut puu- ja lakkapinnat ja lopputuloksena on värikirjo, missä alkuperäisestä mahonginsävystä ei ole paljoa jäljellä. Ovien liukupyörästö ja vaijerit, minkä varassa ovet olivat paikallaan ja liikuteltavissa, oli myös vikaantunut. Rakenteellisesti ovet olivat kuitenkin ehjät, joten ovet päätettiin kunnostaa.

Kunnostusprojektin alussa piti määritellä, mitä tavoitellaan. Alkuperäisen ulkonäön palautus olisi ihannetila, mutta ovien voimakkaat tummentumat mietityttivät. Tummentumat olisi mahdollista poistaa, kun puun pintaa poistetaan riittävästi. Ovien peiliosat ovat viilutettuja, joten niiden käsittelyssä piti varoa pinnan puhkeamista. Oletettavaa oli, että kaikkia värjäytymiä ei saataisi pois. Tämän takia ovet päätettiin petsata, jolloin puun sävyä saataisiin samalla tasoitettua. Halusin kokeilla myös grain fillerin (puunsyykitti) käyttöä. Sillä saadaan tasoitettua puun huokoista pintaa ja samalla sävytettyä puuta. Huokosten tasoittuessa lakkapinnasta tulee tasaisempi. Lopputulos oli arvailujen varassa, koska fillerin käytöstä ei ollut aiempaa kokemusta, joten pienellä riskillä mentiin.

Lakan poistoon on useita mahdollisuuksia. Mekaanisesti lakka voidaan poistaa mm. hiomalla ja siklaamalla. Hionnassa joudutaan käyttämään alussa hyvin karkeaa hiontamateriaalia, jotta se ei heti tukkeudu. Tällöin on riskinä viilutetuissa materiaaleissa viilun puhkeaminen. Siklaaminen säästää puuta, mutta on kovissa lakoissa hyvin työläs menetelmä. Lämmön avulla lakkapinta pehmenee, jolloin sen poistaminen helpottuu. Lämmönlähteenä voi olla kuumailmapuhallin tai infrapunalämmitin. Lakkapinta voidaan pehmentää myös kemiallisesti erilaisilla lakanpoistoaineilla Ne eivät kuitenkaan ole kovin ystävällisiä käyttäjälle tai ympäristölle, joten niitä ei harkittu ja työvälineeksi valikoitui Speedheater -infrapunalämmitin.

Infrapunalämmittimen etuna kuumailmapuhaltimeen verrattuna on se, että lakkapinta saadaan irtoamaan pienemmillä lämpötiloilla ja lämpö myös jakautuu tasaisemmin. Infrapunalämmitin ei lämmitä ilmaa vaan ainoastaan kohteen, johon se osuu. Infrapunalämmitin irrottaa lakan noin 100–200 ^oC lämmössä, kun kuumailmapuhaltimen ilmavirran lämpötila on helposti yli 500 ^oC. Liika kuumuus vaurioittaa helposti puuta saaden aikaan esim. palamisjälkiä. Infrapunalämmittimen matala työskentelylämpötila mahdollistaa lämmittimen käytön myös lasipintojen lähellä. Riittää, että lasipinta suojataan esim. alumiiniteipillä, joka estää infrapunalämmön siirtymisen lasiin. Laseja ei ole välttämätöntä irrottaa, mikä säästää työaikaa.

Lakkapinnan poistamisen jälkeen kaikki pinnat hiottiin. Hionta kannattaa tehdä puun syysuunnan mukaan ja hionta aloitetaan karkeammalla paperilla. Hionta aloitettiin karkeudella 120 ja siitä edettiin karkeuteen 240 asti, mitä voidaan pitää miniminä petsattaville pinnoille. Petsaus paljastaa helposti karkeamman hiontajäljen. Hionnan edetessä varmistui, että kaikkia tummentumia ei saada poistettua ja ajan patinaa tulisi oviin jäämään.

Petsiksi valittiin spriipohjainen petsi, jonka tunkeutumisominaisuudet puuhun ovat vesipetsiä paremmat. Spriipetsi myös värjää jonkin verran mahdollisia lakkajäämiä, jos niitä sattuu esim. kulmakohtiin jäämään. Petsiä kannattaa valmistaa kerralla riittävä määrä, jotta se riittää kaikille käsiteltäville pinnoille ja sävy saadaan pysymään samana. Liikalaimennuksesta ei ole haittaa, koska pintaa voidaan tummentaa lisäämällä petsikerroksia. Spriipetsiä levitettäessä on tärkeä muistaa, että petsiä levitettäessä puun pinta on selvästi märkä, jolloin jää aikaa värin tasoittamiselle ja ei synny rajoja. Tasoittaminen suoritetaan esim. vaahtomuovipalan avulla, joka imee liiallisen petsin pois. Jos petsiä levitetään liian varovasti, pinta ehtii kuivua ja levityskertojen rajat jäävät näkyviin. Petsi voidaan levittää esim. siveltimellä tai vaahtomuovisienellä, mutta loppuviimeistely kannattaa tehdä sienellä tai vastaavalla tasoittimella, jotta siveltimen jäljet saadaan tasoitettua.

Lakaksi valikoitu öljypohjainen lakka, joka säilyttää joustavuuden ja puun mahdollinen kosteuseläminen ei riko lakkapintaa niin helposti. Ensimmäinen lakkakerros ohennettiin reilusti ja lakkaan lisättiin 50 % ohennetta. Näin varmistetaan lakan imeytyminen puuhun, jolloin se kiinnittyy kunnolla. Liian paksu lakkakerros tekee puun pintaan kalvon, joka irtoaa ajan saatossa helpommin. Lakan levittämiseen on syytä hankkia kunnollinen lakkapensseli, josta ei irtoa jouhia ja jälki on tasaista. Paras lopputulos saavutetaan, kun viimeinen sively tehdään syiden suuntaan pitkillä vedoilla.

Ensimmäisen lakkakerroksen jälkeen pinta hiottiin kevyesti ja levitettiin grain filleri. Grain filleri on öljypohjainen kitti, jota ohennetaan mineraalitärpätillä niin, että siitä saadaan juokseva liuos. Liuos levitetään käsiteltävään pintaan ja ylimääräinen aine pyyhitään rievulla pois. Kuivumisen jälkeen pinta hiotaan. Fillerin voi levittää myös suoraan petsatulle pinnalle, mutta hiontavaiheessa pitää varoa, että ei hiota samalla petsiväriä pois. Tämän jälkeen lakkauksia välihiontoineen jatkettiin vielä kolmen kerroksen verran. Ovet on tarkoitus lakata vielä kertaalleen myöhemmin keväällä.

Kaiken puuhastelun jälkeen ja ovien ollessa taas paikoillaan voidaan arvioida, mitä saatiin aikaiseksi. Uusittujen liukupyörien ja vetovaijerin ansiosta ovien kulku on nyt sulavaa, kuten pitääkin. Väritys on lähempänä alkuperäistä ja uusi lakkapinta suojaa puuta. Näin oville saatiin paljon lisää käyttövuosia, mikä oli tehdyn työn päätarkoitus. Petsauksen suhteen olisi kannattanut tehdä koevärjäyksiä, jotta eri menetelmien vaikutus olisi ollut etukäteen selvillä. Fillerillä ei ollut suurta vaikutusta lopputulokseen, vaikka se sävyä hieman tummensi. Fillerin vaikutusta värisävyyn oli vaikea entuudestaan tietää, koska menetelmä oli itselleni uusi. Sen käyttö vaatii vielä lisäharjoituksia, mihin vanha vene onneksi tarjoaa mahdollisuuden myös tulevaisuudessa.