Blogi - Veneelle

Julkaistu 1.1.20255.1.2025 tehnyt Veneelle — Jätä kommentti

Veneen lakkaus – Opas veneen puupintojen suojaamiseen ja viimeistelyyn Rylard ja International lakoilla

Veneen lakkaus

Veneen lakkapinta ei ole pelkkä esteettinen valinta, vaan se on keskeisessä roolissa puupintojen suojaamisessa sääolosuhteilta, kosteudelta ja UV-säteilyltä. Oikein valittu lakka ja oikeat työmenetelmät pidentävät puun käyttöikää huomattavasti korostaen samalla sen luonnollista kauneutta.

Tässä artikkelissa esittelen veneen lakkauksen vaiheet, työvälineet ja oikeat lakat eri käyttökohteisiin.

Työvälineet ja olosuhteet

Käytä laadukkaita luonnonharjaksisia siveltimiä tai mohairtelaa. Työskentelyolosuhteiden tulee olla tasaiset: lämpötila 15–25 °C, kosteus alhainen ja ympäristö pölytön. Hyvä ilmanvaihto ja riittävä lämpötila nopeuttavat kuivumista ja parantaen lopputulosta.

Lakkausprosessin vaiheet – Valmistelu

Valmisteluvaiheessa luodaan pohja kestävälle ja kauniille lopputulokselle.

Aiemmin lakatun pinnan huoltolakkaus

Jos kyseessä on huoltolakkaus, missä vanha lakkapinta on pääasiassa ehjä, niin työmäärä on yleensä kohtuullinen. Niistä kohdista, mistä lakka on alkanut hilseilemään tai kokonaan irronnut, vanha lakkapinta poistetaan siklaamalla tai kaapimella puuta myöten. Pinta karhennetaan hiomalla, minkä jälkeen avattuun kohtaan levitetään useita kerroksia lakkaa, jotta paikattu kohta ei jää kuopalle. Viimeisellä kerralla lakka levitetään laajalle alueelle, jolloin paikattu kohta saadaan häivytettyä.

Ehjä lakkapinta hiotaan kevyesti kauttaaltaan niin, että pinta mattaantuu ja muodostuu hyvä tartuntapinta uusintalakkaukselle. Lakkapintaa ei saa hioa puhki. Sopiva hiomapaperin tai -verkon karkeus on P320. Hiontapölyn poistamisen jälkeen pinta lakataan 1–2 kertaa. Huoltolakkaus kannattaa tehdä ulkopinnoille vuosittain, jolloin lakkapinta pysyy hyvässä kunnossa pitkään. Sisätiloissa huoltolakkausten väli on huomattavasti pidempi.

Vanhan lakkapinnan poisto ja uusintalakkaus

Poista vanha lakka Infrapunalämmittimellä, kaapimalla ja hiomalla. Lakkapinnan lämmittäminen on tehokas tapa poistaa vanha lakka. Paras ja turvallisin lämmitystapa on infrapunalämmitin, koska se kuumentaa puupintaa huomattavasti kuumailmapuhallinta vähemmän. Mitä tahansa lämmönlähdettä käytät, varo pinnan polttamista. Kuumuuden aiheuttama tummentuma on hankala poistaa. Viilupintoja käsitellessäsi on hyvä muista, että uloin viilu on yleensä hyvin ohut. Liian voimakkaalla hionnalla viilu puhkeaa ja sen korjaaminen on vaikeaa.

Hiottaessa puhdistettua lakkapintaa sopiva hiomatuotteen karkeus on yleensä P120–P240. Hionnassa edetään karkeammasta hienompaan. Jos käytät epäkeskohipomakonetta, niin viimeistelyhionta kannattaa tehdä käsin puun syysuuntaan. Näin varmistetaan se, että epäkeskohiomakoneen pyörivä hiomajälki saadaan poistettua. Imuroi pinta ja puhdista se lopuksi esimerkiksi lakkabensiinillä. Tee rasvanpoisto mahongille ja muille öljyisille puulaaduille rasvanpoistoaineella. Varmista, että liuotin on haihtunut kokonaan ennen lakkausta.

Puun sävyttäminen

Jos haluat sävyttää puun, se kannattaa tehdä ennen puun kyllästystä tai pohjustusta. Paras tapa muuttaa puun värisävyä on petsata puu. Spriipohjaisen petsin tunkeutumisominaisuudet ovat vesipohjaisia petsejä paremmat. Puun petsaaminen vaatii jonkin verran kokemusta, jotta petsattu pinta ei jää kirjavaksi. Petsiä tulee käyttää riittävästi ja pinta pitää tasoittaa ennen pinnan kuivumista. Puun petsaamisesta on kerrottu artikkelissa Veneen pariovien kunnostus.

Kyllästys vai pohjustus

Ulkopinnoille suositellaan yleensä puun pohjustusta tai kyllästämistä ennen lakkausta. Vaneripinnoilla pohjustuksella ei ole niin suurta merkitystä, koska pohjuste imeytyy ainoastaan päällimmäiseen viilikerrokseen. Pohjustuksessa voi käyttää myös Owatrol D1 kyllästettä tai Rylard VG61 puuöljyä, missä on mukana homesuoja. VG61 tunkeutuu syvälle puuhun ja toimii hyvänä pohjusteena Rylard -lakoille.

Puuveneen runkoa ja kansirakenteita käsiteltäessä puhdistettu puu kannattaa kyllästää. On hyvä muistaa, että puun kyllästys ja pohjustus ovat eri asioita. Pohjusteen tarkoitus on muodostaa hyvä tartuntapinta lakalle. Kyllästämisessä puun huokosiin imeytetään kyllästettä (yleensä pellavaöljy-sinkkinaftenaattiseos) niin paljon kun puu sitä imee. Näin vedelle ei jää tilaa imeytyä puuhun ja puun lahonkesto paranee. Pohjustaminenkin täyttää puun huokosia, mutta se ei ole yhtä tehokas menetelmä lahonestoa vastaan. Hyvin kyllästetyssä veneessä lakkapinta säilyy vuosia. Käsitys siitä, että lakka ei pysy puuveneen pinnassa johtuu usein siitä, että kyllästys on tehty huonosti ja tämän lisäksi lakkaa ei ole ohennettu riittävästi ensimmäisissä kerroksissa.

Lakkauksen toteutus

Lakkausolosuhteisiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Keväällä ulkona työskenneltäessä ei sääolosuhteet aina ole otollisimmat onnistunutta lopputulosta ajatellen. Lämpötilan tulee olla vähintään +5 °C lakatessa ja myös koko kuivumisajan (1–2 vrk). Ilman suhteellinen kosteus tulisi olla alle 70 %. Liiallinen ilmankosteus aiheuttaa himmeän, epätasaisen tai ryppyisen lakkapinnan. Liiallinen lämpö (> 25 °C) ei myöskään ole hyväksi. Lakka kuivuu liian nopeasti ja ei siksi ehdi tasoittumaan kunnolla. Ennen lakkauksen aloittamista tulee huolehtia myös lakattavan puun riittävästä kuivuudesta. Puun kosteuden tulisi olla alle 18 %. Lakkausvaiheessa riittävä kerrosmäärä ja oikeat työskentelytavat ovat avainasemassa hyvään lopputulokseen.

Ensimmäinen kerros aina ohennetulla lakalla

Ohennettu lakka (50 % suositellulla ohenteella) auttaa lakkaa tunkeutumaan syvemmälle puuhun. Kohdat, jotka imevät lakkaa nopeasti lakataan märkää märälle -tekniikalla, kunnes puu ei enää ime lakkaa. Hyvissä olosuhteissa lakka kuivuu noin vuorokaudessa. Kuivumisaikaan vaikuttaa käytetty lakka. Esimerkiksi Rylard VG 62 lakka kuivuu noin 8 tunnissa, mikä mahdollistaa kahden lakkakerroksen levittämisen vuorokauden aikana. Öljylakoilla kuivumisaika on pidempi. Hio lakkaus kevyesti sen kuivuttua P240-320-paperilla.

Kerroslakkaus

Levitä vähintään 6–8 ohutta kerrosta ulkopinnoille ja 2–3 kerrosta sisäpintoihin. Lakkaa ohennetaan edelleen niin, että ohenteen määrä vähenee jokaisella lakkauskerralla (esim. 40 %, 30 %, 20 %…). Viimeinen lakkauskerta tehdään ohentamattomalla lakalla. Huomioi mahdollinen puun syysuunta niin, että viimeinen sivellinveto tapahtuu aina syiden suuntaan. Hio jokaisen kerroksen välissä kevyesti P240–P320-paperilla, jotta mahdolliset epätasaisuudet saadaan pois. Levitä viimeinen kerros huolellisesti puhtaalla, laadukkaalla siveltimellä. Voit käyttää pinnan tasoittamiseen erillistä tasoitussivellintä, jolla vedetään viimeiset vedot.

Lakkavalinnat ulko- ja sisäpinnoille

Öljylakkaa pidetään yleensä oikeana valintana, kun lakataan sääolosuhteille alttiita pintoja. Näitä ovat veneen ulkolaidat, hytin ulkopinnat ja ulkopuolella olevat oleskelutilat. Öljylakka muodostaa joustavan ja korkeakiiltoisen pinnan. Lakan ”joustavuus” puun eläessä on tärkeä ominaisuus etenkin veneen ulkopintoja lakattaessa. Puu elää aina jonkin verran ja joustava lakka säilyttää ehjänä muodostaen yhtenäisen pinnan puuta suojaamaan. Öljylakan kuivumisaika on yleensä synteettistä lakkaa pidempi.

Polyuretaanilakat ovat parhaimmillaan veneen sisäosissa, jotka eivät ole suoraan säärasitukselle alttiita. Polyuretaanilakat kuivuvat yleensä nopeammin ja mahdollistavat useiden lakkakerrosten rakentamisen nopeammin.

Ulkopinnat – Suoja sääolosuhteita ja UV-säteilyä vastaan

Ulkopinnat, kuten kannet ja rungon yläosat, altistuvat sääolosuhteille ja UV-säteilylle. Näissä kohteissa öljypohjaiset lakat ovat yleensä parhaita. Öljypohjainen lakka muodostaa joustavan pinnan, joka kestää jonkin verran puun elämistä.

Rylard V.G. 66

Tämä korkealaatuinen kiinanpuu- ja pellavaöljypohjainen lakka on suunniteltu vaativiin olosuhteisiin. VG66 tarjoaa joustavan ja kiiltävän pinnan. Lakan UV suojaominaisuudet ovat markkinoiden parhaimmistoa, mikä tekee siitä loistavan valinnan veneen kaikille ulkopinnoille.

Rylard V.G. 63

Sisältää sekä kiinanpuu- että pellavaöljyä, mikä tarjoaa hengittävän pinnan. Lakka on saatavana sekä mattana että kiiltävänä. Sopii sekä ulko- että sisäpinnoille, jotka vaativat joustavaa ja kestävää suojaa.

Schooner

Kiinanpuuöljypohjainen kiiltävä venelakka, jossa yhdistyvät erinomainen ulkonäkö ja vahva UV-suoja. Sopii kaikentyyppisille puulajeille, mukaan lukien öljyiset puut, kuten tiikki ja iroko. Schoonerilla on erinomainen vedenkestävyys ja lakka tasoittuu itsestään. Sopii myös sisäkäyttöön.

Original

Original on perinteinen yleislakka, joka antaa vaaleille puille sopivan kiiltävän pinnan. Monipuolinen lakka, jolla on hyvät levitysominaisuudet ja pitkään säilyvä kiilto. 1-komponenttinen yleislakka soveltuu puulle ja vanerille. Sisä- ja ulkokäyttöön vesirajan yläpuolella. Kestää säätä ja kulutusta.

Sisäpinnat – Esteettisyys ja käyttömukavuus

Sisätiloissa lakkapinnan ulkonäköön liittyvät seikat korostuvat. UV-suoja ei ole yhtä kriittinen ominaisuus kuin ulkopinnoilla. On kuitenkin hyvä huomioida, että veneen sisälläkin UV-säteily vaikuttaa. Polyuretaanilakat muodostavat yleensä kovemman, kulutusta hyvin kestävän pinnan. Siksi niiden käyttö on yleisempää veneen sisäosissa.

Rylard V.G. 62

Polyuretaanilakka, joka muodostaa kovan pinnan. Soveltuu erinomaisesti sisätilojen lakkaukseen. Lakka kuivuu nopeasti (noin 8 tuntia), joten sillä saadaan nopeasti paksumpi, kulutusta kestävä lakkapinta. Lakka on saatavana sekä mattana että kiiltävänä.

Rylard V.G. 63

Toimii myös sisätiloissa, jos halutaan perinteisen kiinanpuuöljylakan antama syvä kiilto ja kestävyys. Hyvän UV-suojan takia suositellaan käytettäväksi esim. ajohyteissä, mihin pääsee paljon valoa.

Compass

1-komponenttinen, nopeasti kuivuva, kirkas ja pitkäikäinen polyuretanilakka. Sisältää lisättyä UV-suojaa. Hidastaa ikääntymistä ja kestää kovaa kulutusta, öljyjä ja mietoja kemikaaleja. Korostaa puun luonnollista ulkonäköä. Lakka mahdollistaa lyhyen työajan ilman, että lopputulos kärsii.

Goldspar Satin

Puolihimmeä, nopeasti kuivuva ja kestävän pinnan muodostava polyuretaanilakka, joka tuo esiin puun luonnollisen kauneuden ja sopii erinomaisesti sisätiloihin. Lakka kestää kuumaa vettä ja mietoja happoja. Suositellaan pääasiassa sisäkäyttöön.

Tämän artikkelin tarkoituksena on auttaa valitsemaan paras venelakka omaan projektiisi, jotta lopputulos niin veneen sisä- kuin ulkopintoja lakatessasi olisi paras mahdollinen. Laadukkailla Rylard ja International venelakoilla veneen puupinnat säilyvät kauniina ja kestävät käyttöä vuosikausia.

Teksti: Markku Joenperä / veneelle.fi

Julkaistu 26.2.202428.12.2024 tehnyt Veneelle — Jätä kommentti

Venemaalin valinta

Miten valitset oikean International Marine Coatings venemaalin?

Jokainen venettään maalannut tietää sen käyvän työstä. Suurin osa veneistä telakoidaan talveksi ulos, missä myös huoltotyöt tehdään. Vene ja venemaalari ovat säiden armoilla, työasennoissa on toivomisen varaa ja aina välineetkään eivät ole parhaat mahdolliset.

Työhön kannattaa kuitenkin ryhtyä ja hyvä lopputulos palkitsee venemaalarin ja vene saa lisää käyttövuosia. Jotta pääset hyvään lopputulokseen, pitää pohjatyöt tehdä huolella ja valita venemaali oikein. Tässä artikkelissa keskitytään pääasiassa oikean venemaalin valintaan. Veneen pohjan maalauksesta ja valmistelevista töistä löydät tietoa aiemmista artikkeleista

Veneen pohjan maalaus
Mirka Galaxy – Myrkkymaalin poisto veneen pohjasta.

Venemaalit voidaan ajatella jaettavaksi kahteen ryhmään sen perusteella, maalataanko veneen vedenalaisia rakenteita vai veden yläpuolisia rakenteita. Molempiin käyttötarkoituksiin on omat maalinsa.

Epoksimaalit

Kun maalaat veneen pohjaa, valitse silloin epoksimaali

Epoksimaaleilla on paljon hyviä ominaisuuksia kuten veden läpäisemättömyys, kulutus- ja kemikaalikestävyys ja hyvä tarttuvuus. Epoksimaalin huono puoli on se, että se kestää auringon UV-säteilyä huonosti. Vedenalaisia rakenteita maalattaessa tämä ei ole kuitenkaan ongelma.

Parhaat epoksimaalit on kehitetty yleensä teräksen suojaamiseen ankarissa meriolosuhteissa. Tällaisia kohteita ovat mm. öljynporauslautat ja valtamerialukset. Kun valitset venemaaliksi maalin, joka täyttää edellä mainittujen maalauskohteiden laatuvaatimukset, voit olla varma, että se suojaa myös venettäsi parhaalla mahdollisella tavalla.

Tarvitseeko epoksimaali aina pohjamaalin?

Ei välttämättä. International Intershield 300 epoksimaali soveltuu niin sisävesillä kuin meriolosuhteissakin ainoaksi maaliksi veneen vedenalaiseen runkoon ja ei vaadi epoksi -pintamaalia. Intershield 300 on saatavissa alumiinin harmaana (5 ja 20 litran astiat) ja pronssin sävyssä (20 litran astia). Jos halutaan jokin muu sävy, niin silloin Intershield 300 käytetään pohjamaalina ja pintamaaliksi valitaan Interzone 954 epoksimaali, joka on sävytettävissä haluttuun sävyyn (RAL-sävyt).

Eroavatko International Marine Coatings maalit ns. marketmaaleista?

Kyllä. International Marine -sarjan maalit on kehitetty vaativiin käyttöolosuhteisiin, jotka täyttävät laiva- ja terästeollisuuden tiukat laatuvaatimukset. Maaleja käytetään pääasiassa laiva- ja offshore teollisuudessa. Marine -sarjan maalit myydään isommissa astioissa (5 ja 20 litraa) ja maalipurkkien kaupalliseen ulkonäköön ei ole kiinnitetty huomiota, koska sisältö ratkaisee ja maaleja ei ole suunniteltu erityisesti kuluttajamyyntiin. Isompi astiakoko ja sen vaatimattomampi ulkonäkö mahdollistavat kuitenkin huomattavasti edullisemman hinnan laajasti kuluttajamyynnissä oleviin ”marketmaaleihin” verrattuna. Veneen maalaaminen ei tarvitse olla aina kallista.

Missä lämpötilassa voi maalata?

Tähän vaikuttaa paljon se, millä maalilla maalaat. Ihanteelliset olosuhteet niin maalarille kuin maalillekin on yli 10 ^oC lämpötila ja alhainen ilmankosteus. Keväällä lämpötilat voivat kuitenkin vaihdella paljon yön pakkasasteista päivän plusasteisiin ja monien ”marketmaalien” kohdalla maalausta voidaan joutua venyttämään pitkälle kevääseen, kun maalataan ulkona. Kun valitset ammattikäyttöön tarkoitetun venemaalin, niin maalaaminen onnistuu silloinkin, kun sää vaihtelee.

International Marine Coatings -maalit ovat ylivertaisia kevään vaihtelevissa olosuhteissa. Intershield 300 ja Interzone 954 kohdalla maalattavan pinnan lämpötila pitää olla 3 ^oC yli kastepisteen ja maali jatkaa kuivumistaan jopa pakkasasteissa. Tämä ominaisuus mahdollistaa maalaamisen aikaisin keväällä ja yöpakkasista ei tarvitse murehtia. Interzone 954 maali jatkaa kuivumistaan myös vedessä. Tämän ansiosta veneen voi laskea veteen jopa 30 minuutin kuluttua maalauksesta. Tämä ei kuitenkaan ole suositeltavaa, koska etenkin tummien sävyjen kohdalla nopea upporasitus vaikuttaa lopulliseen väriin. Maali ei kestä myöskään mekaanista rasitusta ennen kunnollista kuivumista ja esim. nostoliinat jättävät maaliin jälkensä, jos vene lasketaan veteen heti maalauksen jälkeen.

Pitääkö veneen pohjaan laittaa antifoulingmaali?

Kyllä ja ei. Antifoulingmaali on myrkyllinen ja siitä vapautuu kemikaaleja, jotta eliöt eivät voi tarttua pintaan. Antifouldingmaalia kutsutaan myös myrkkymaaliksi, koska se on myös muille vedeneliöille sekä ihmiselle myrkyllistä ja siksi sen käyttöä on rajoitettu.

Merellä myyntiin hyväksyttyjen antifoulingmaalien käyttö on yllensä perusteltua estämään merirokon (näkki) ja sinisimpukan kiinnittymistä veneen pohjaan. Kumpaakaan lajia ei sisävesillä esiinny, joten siellä antifoulingmaalin käyttö on kielletty ja myös täysin turhaa. Sisävesillä veneen pohja limoittuu erilaisten levien vaikutuksesta. Niiden aiheuttama haitta on kuitenkin lähinnä esteettinen ja kovasta epoksipinnasta ne lähtevät helposti pois pesemällä.

Polyuretaanimaalit

Kun maalaat veden yläpuolisia rakenteita, valitse silloin polyuretaanimaali

Polyuretaanimaaleja on sekä 1- että 2 komponenttisia. 2-komponenttisten polyuretaanimaalin etuna on parempi kulutus- ja kemikaalikestävyys sekä merivedenkestävyys. Polyuretaanimaalit kestävät hyvin myös auringon UV-säteilyä. Polyuretaanimaalit eivät sovellu pitkäaikaiseen upporasitukseen, joten niitä ei kannata käyttää veneen pohjassa.

Hyvä polyuretaanimaali

International Interthane 990 on kaksikomponenttinen, erityisesti veneen vesirajan yläpuolisten rakenteiden maalaukseen kehitetty kiiltävä polyuretaanimaali. Maalilla on erinomainen kestävyys ja sen päällemaalausväliaika on pitkä, jolloin maalauksen voi tehdä rauhassa.

Interthane 990 soveltuu käytettäväksi sekä veneen uusissa rakenteissa että kunnossapitomaalina. Maalaus onnistuu matalissakin lämpötiloissa, kunhan maalattavan pinnan lämpötila on 3 ^oC kastepisteen yläpuolella. Tällä on merkitystä erityisesti silloin, kun venettä maalataan kevään vaihtelevissa lämpötiloissa.

Tarvitseeko polyuretaanimaali pohjamaalin?

Jos maalataan aiemmin maalaamatonta pintaa, niin pääsääntöisesti kyllä. Polyuretaanimaalien tartuntakyky on erittäin hyvä, mutta niille suositellaan aina pohjamaaliksi epoksimaalia. Intershield 300 on oikea valinta polyuretaanimaalin pohjamaaliksi. Aiemmin maalatun pinnan esikäsittelyksi riittää pinnan hionta ja hiontapölyn poisto.

Julkaistu 3.1.202428.12.2024 tehnyt Veneelle — Jätä kommentti

KiwiGrip kansi- ja liukuestepinnoite – turvallisuutta ja tyyliä

Markkinoille on jokin aika sitten tullut uudenlainen KIwiGrip kansipinnoite, jolla kannen karhennus on helposti toteutettavissa omatoimisesti. KiwiGrip kansipinnoite on kehitetty etenkin venekäyttöön, joka parantaa erilaisten pintamateriaalien kulkuturvallisuutta. KiwiGrip soveltuu käytettäväksi niin puu- lasikuitu-, epoksi- kuin metallipinnoillakin. Venekäytön lisäksi KiwiGrip soveltuu lähes kaikkialle, missä pintamateriaalin liukkautta pitää vähentää.

KiwiGripin ominaisuudet

KiwiGrip on erittäin kova akryylipolymeeri, jolla saadaan UV-suojattu, kestävä, tasainen ja elastisen pinta. Tehokkaan UV-suojan ansiosta värin kellastuminen on voitu minimoida.

KiwiGripin koostumusta voisi kuvailla geelimäiseksi, paksuksi pastaksi, joka on rakenteeltaan homogeenista ja säilyttää siten värinsä kuluessaankin. KiwiGripillä tehty karhennus ei perustu täyteaineisiin, vaan karhennus saadaan aikaan telaamalla siveltimellä levitetty paksuhko maalikerros erikoistelalla, joka jättää karhean pinnan. Karhennuksen voimakkuutta voidaan ”säätää” mm. viivästyttämällä telausta, maalia ohentamalla tai valitsemalla hienorakenteisempi tela. Jos lopputulos ei ole toivotunlainen, niin geelin voi poistaa esimerkiksi lastalla ja käyttää heti uudelleen. Pienen alueen koetelaus auttaa löytämään halutunlaisen pinnan.

KiwiGrip on vesiliukoinen ja myrkytön aine, minkä ansiosta mahdollisten roiskeiden ja työvälineiden puhdistus on helppoa ja turvallista.

Rauman partiotyttöjen koulutusaluksena olevan Diva Enter 360 Explicitin kulkukannet kunnostettiin keväällä 2023 pinnoittamalla ne KiwiGripillä. Työvaiheiden kuvat ovat tästä projektista.

Työvaiheet

KiwiGrip voidaan levittää vanhan karhennuksen päälle tai aiemmin karhentamattomalle pinnalle. Jos lasikuitukannessa on halkeamia tai kolhuja, pitää ne korjata vettä pitäväksi ennen karhenteen levittämistä. KiwiGrip sopii useille eri materiaaleille.
Vanha gelcoat pinta / kulkualueet
Puhdista vanha gelcoat -pinta rasvanpoistoaineella hangaten sitä karhunkielellä tai teräsharjalla hapettumien, lian ja öljyn poistamiseksi. Vahanpoistoainetta tarvitaan, jos pinta on vahattu 5 vuoden kuluessa. Pinnan voi myös hioa.
Lasikuitu- ja epoksipinnat
Jos lasikuitu- tai epoksipinta sisältää vahaa, se on pestävä kokonaan vahanpoistoaineella. Hio pinta tämän jälkeen hyvin 50 – 100 karkealla hiomapaperilla. Pyyhi pinta lopuksi rasvanpoistoaineella.
Alumiini tai teräs
Metallit vaativat pohjamaalin suojaamaan alla olevaa metallia ruosteelta, hapettumiselta tai korroosiolta. KiwiGrip on yhteensopiva kaikkien pohjamaalien kanssa. Levitä pohjamaali valmistajan ohjeiden mukaisesti. Hio pohjamaali kevyesti varoen sen puhkeamista 100 – 220 hiomapaperilla ja pyyhi pöly huolellisesti pois.
Puu
Puupinnat pitää maalata tai lakata ennen KiwiGripin levitystä. Käsitelty pinta estää veden ja apuaineiden imeytymistä puuhun. Pohjustukseen sopii ulkokäyttöön tarkoitetut maalit ja lakat. Maalin kuivuttua hio pinta mataksi 100-220 karkeuden hiomapaperilla ja poista hiontapöly huolellisesti.

Työn eteneminen

Karhennukset tehtiin huolellisen puhdistuksen jälkeen suoraan vanhan karhennuksen päälle. Vanha karhennus harjattiin teräsharjalla ja joitakin kohtia hiottiin kevyesti. Tämän jälkeen irronnut lika ja pöly pyyhittiin pois spriillä. Puhdistuksen jälkeen käsiteltävä alue rajattiin 6 mm rajausteipillä ja suojausta levennettiin vielä teippaamalla maalarinteippi rajausteipin ulkoreunaan. Näin saatiin siisti lopputulos.

Vesiliukoisena aineena KiwiGrip on helppo puhdistaa heti telauksen jälkeen, jos/kun sitä kulkeutuu suojattujen pintojen ulkopuolelle.

KiwiGrip myydään nykyisin kierrekorkillisessa muovipussissa, mistä pastan annostelu on helppoa. Levitys onnistuu parhaiten siveltimellä.

Pastan määrällä on suora vaikutus siihen, miten voimakas karhennus saadaan aikaiseksi. Yllä olevassa kuvaparissa pastaa on liian vähän, jos halutaan voimakas karhennus. Pastaa voidaan helposti lisätä ja levittää se uudelleen.

Oikea pastan määrä selviää lopulta kokeilemalla. Jos pastaa tulee liikaa, se on helppo poistaa esimerkiksi lastalla. Pussista kaadettu pasta levitetään työskentelyalueelle tasaiseksi kerrokseksi ennen telausta. KiwiGripin työskentelyaika (avoin aika) on noin 20 minuuttia, mikä pitää huomioida käsiteltävän alueen koossa.

KiwiGrip on täysin myrkytön aine ja sen käsittely on turvallista jopa ilman suojavarusteita.

Pintakuvion voimakkuus

Karhennus saadaan aikaan pakkauksen mukana tulevalla struktuuritelalla, jolla syntyy voimakas karhennus kun pastaa käytetään riittävästi. Rauhallinen telausnopeus takaa hyvän lopputuloksen ja turhia roiskeita ei synny.

Erittäin voimakas karhennus saadaan aikaiseksi, kun kertaalleen telatun pinnan annetaan kuivua noin 5 minuuttia ja telataan pinta tämän jälkeen uudelleen.

Telaamisessa voidaan käyttää myös pitkänukkaista maalaustelaa, jolla saadaan aikaan matala kuvio. Tällainen pinta ei ole välttämättä tehokas liukkauden torjuntaan, mutta antaa pintaan elävyyttä ja on helpompi pitää puhtaana. Matala kuvio sopii esimerkiksi sisätiloihin.

KiwiGrip levitystelan vaikutus lopputulokseen

Suojausteipit kannattaa poistaa ennen maalin kuivumista, jotta reunoista tulee siistit.

Työskentelyolosuhteet KiwiGripin levityksessä

KiwiGripin kuivumisajat suhteessa ilmankosteuteen on esitetty taulukossa. Pääsääntöisesti ilmankosteus on keväällä alhaisempi kuin kesällä ja syksyllä. Lämpimässä säässä KiwiGripin levitystä suorassa auringon paisteessa kannattaa välttää, jotta pasta ei kuivu liian nopeasti. Kuumalla kelillä pastan kuivumista voidaan pitkittää lisäämällä siihen noin 10 % vettä, jolloin työskentelyaika pysyy riittävän pitkänä. Viileämmässä kelissä kuivumista voidaan nopeuttaa lämpöpuhaltimilla.

Teksti: Markku Joenperä – Veneelle.fi
Kuvat: Henna Oksa, PYI
Videot
Osta KiwiGrip liukuestepinnoitteet – Veneelle
Tapio Lehtinen ja Asterian kansipinnoitus

Julkaistu 5.10.20235.11.2023 tehnyt Veneelle — Jätä kommentti

Grotamar – Pidä dieseljärjestelmä puhtaana

Nykyisin myynnissä olevat rikittömät dieselpolttoaineet ovat hyvä kasvualusta erilaisille mikrobeille, joista joskus käytetään nimitystä dieselbakteeri. Kasvaakseen mikrobit tarvitsevat orgaanisen aineen (diesel), vettä ja sopivan lämpötilan. Jossain vaiheessa vuotta veneen polttoainetankissa tällaiset olosuhteet yleensä vallitsevat. Mikrobeja ei voi kokonaan välttää, mutta tankkauksessa kannattaa varmistaa, että tankkiin ei kulkeudu vettä tai muita epäpuhtauksia. Etenkin purjeveneissä polttoaineen vaihtuvuus tankissa on vähäistä pienen kulutuksen vuoksi, mikä lisää mikrobikasvuston riskiä. Vettä harvoin pääsee tankkiin suoraan, mutta sitä esimerkiksi tiivistyy polttoaineeseen lämpötilojen vaihdellessa.

Usein kuulee sanottavan, että ns. biokomponenttien lisääminen dieseliin aiheuttaa polttoaineen saastumisen. Näin yksiviivaista asia ei kuitenkaan ole, sillä biodieseleitä on erilaisia. Ensimmäisen sukupolven biodiesel valmistetaan esteröimällä kasviöljyjä ja rasvahappoja. Tällä tavalla valmistettu diesel tunnetaan FAME-dieselinä (Fatty Acid Methyl Esther). Toisen sukupolven biodiesel valmistetaan mm. biojätteestä vetykäsittelemällä (Hydrotreated Vegetable Oil) ja tunnetaan kirjainlyhenteestä HVO.

Esteröintiprosessissa valmistetun dieselin yksi ominaisuus on se, että se sitoo jonkin verran vettä itseensä. Toisen sukupolven dieselillä vedensitomiskyky on huonompi, mutta myös siihen sitoutuu vettä. Mikrobikasvuston muodostuminen onkin todennäköisempää ns. FAME-dieseliin, mutta sitä voi muodostua myös HVO-dieseliin.

Dieselissä olevia mikrobeja ei aina ole mahdollista havaita aistinvaraisesti. Näkyvä kasvusto (biofilmi) muodostuu yleensä tankin pohjalle, minne muodostuu tumma massa. Massa voi lähteä lähtee liikkeelle esimerkiksi kovassa aallokossa kulkeutuen edelleen polttoainejärjestelmään ja tukkii huonolla tuurilla suodattimet ja polttoaineputket.

Jos tankkiin on jo muodostunut näkyvää kasvustoa, pitää se saada pois ennen tankin ja muun polttoainejärjestelmän kemiallista puhdistusta. Mekaaninen puhdistus onnistuu hyvin silloin, kun tankissa on huoltoluukku, mistä puhdistus onnistuu. Huoltoluukun kautta poistetaan polttoaine ja kaikki lika mekaanisesti. Kiertohuuhtelulla tankki voidaan puhdistaa silloin, kun huoltoluukkua ei ole.

Mekaanisen puhdistuksen jälkeen polttoainejärjestelmä käsitellään kemiallisesti. Uuteen polttoaineeseen lisätään Grotamar82 -lisäaine, jotta tankkiin ja muuhun polttoainejärjestelmään jääneet mikrobit, hiivat ja sienet saadan hävitettyä. Ilman käsittelyä järjestelmään jää aina mikrobeja ja ne saattavat alkaa muodostaa nopeastikin uutta kasvustoa tankkiin. Monet kuluttajamyynnissä olevat dieselin lisäaineet vaikuttavat polttoaineeseen sitoutuneeseen veteen, mutta eivät tuhoa tehokkaasti muuta kasvustoa.

Jos tankissa ei ole näkyvää kasvustoa, niin diesel ja koko polttoainejärjestelmä on mahdollista pitää puhtaana ennakoimalla ja lisätä puhtaaseen polttoaineeseen vuosittain Grotamar82 -lisäaine. Lisäys on hyvä tehdä syksyllä ennen veneen talvitelakointia. Syksyn ja leudon talven aikana vettä voi kondensoitua tankkiin, mikä luo otolliset kasvuolot mikrobeille seuraavana kesänä.

Grotamar82 -lisäaine on kehitetty ammattikäyttöön ja sitä ei ole kaupan hyllyltä suoraan ostettavissa. Grotamar -käsittelyn voit tilata Veneelle.fi:n kautta (lähetä sähköposti tai soita). Palvelu on tarjolla Tampereen ja lähialueen veneilijöille.

Julkaistu 2.8.202326.2.2024 tehnyt Veneelle — Jätä kommentti

Veneen pohjan maalaus

Teksti: Markku Joenperä
Kuvat: Ville Sullanmaa, Markku Joenperä ja Suomen soodapuhallus

Miksi veneen pohja pitää maalata?

Veneen pohjan maalauksella tavoitellaan veneen rakenteiden suojausta, oli sitten kyse teräs- tai lasikuituveneestä. Teräsveneen maalauksen tehtävänä on suojata rakenteita korroosiolta. Lasikuituveneen oikeanlaisella maalauksella suojataan lasikuiturakennetta kosteudelta. Lasikuitua laminoitaessa sen pintaan tulee gelcoat -pinnoite, joka estää jonkin verran veden pääsyä lasikuiturakenteeseen. Gelcoat ei kuitenkaan ole riittävä suoja vettä vastaan vedenalaisissa osissa. Huonosti vettä vastaan suojattu lasikuiturakenne voi johtaa ns. lasikuituruttoon. Tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että vettä kulkeutuu vähitellen laminaatin sisään. Veden ja hartsien reagoidessa syntyy etikkahappoa ja glykolia. Tämä näkyy vähitellen gelcoatpinnan ”kuplimisena”. Kuplan puhjetessa sen sisältä tulee etikan hajuista nestettä, mikä kertoo rakenteen vauriosta.

Milloin maalaus on ajankohtaista?

Veneen pohjan maalaus on ajankohtaista, kun vanhaa maalia irtoaa pohjasta korroosion, huonosti tehdyn maalauksen tai kulumisen seurauksena, pohjaa on kolhittu tai siinä epäillään tai on havaittu lasikuituruttoa. Veneen pohja kannattaa uudelleen maalata silloin, kun vene siirretään mereltä järvelle tai päinvastoin. Merellä veneiden pohjassa käytettään yleisesti eliönestomaaleja estämään mm. merirokon ja sinisimpukan kiinnittymistä veneen pohjaan. Näiden maalien teho perustuu usein siihen, että maalista irtoaa eliöille myrkyllisiä aineita. Maalien haittapuolena on se, että ne kuormittavat vesistöä. Merirokko ja sinisimpukka eivät elä järvien makeassa vedessä ja eliönestomaalien käyttö järvialueella onkin kielletty. Mereltä järvelle siirretyn veneen pohjasta onkin syytä poistaa eliönestomaali.

Kun vene siirretään järveltä merelle, tarvitaan suojaa em. eliöitä vastaan. Merialueella eliönestomaalien kuten International Trilux Hardin käyttö on sallittua ja niiden käyttö siellä on joissakin olosuhteissa perusteltua. Nykyisin on saatavilla myös myrkyttömiä vaihtoehtoja, joiden haitallinen vaikutus ympäristöön on pienempi. Tällainen maali on esimerkiksi International Trilux Hard Eco.

Veneen pohjan maalausta kannattaa harkita myös silloin, kun vene vaihtaa omistajaa ja pohjan edellisestä maalauksesta on pidempi aika. Pohjan mahdolliset vauriot eivät aina näy paksujen maalikerrosten alta ja uuden omistajan mielenrauhaa parantaa, kun vanhat maalit poistetaan ja rakenne päästään tarkistamaan ja tarvittaessa korjaamaan.

Maalausolosuhteet

Maalauksen onnistumisen kannalta maalausolosuhteilla on suuri merkitys. Tärkeää on kiinnittää huomiota maalattavan pinnan lämpötilaan. Internationalin epoksimaaleissa pintalämpötila tulee pääsääntöisesti olla vähintään 3 ^oC yli kastepisteen. Kastepisteen pystyt tarkistamaan esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksen sääpalvelusta. Keväällä lämpötilat voivat vaihdella yön ja päivän välillä hyvinkin paljon, kun maalataan ulkona. Päivällä voi olla reilusti lämmintä ja yöllä pakkasta. Internationalin Marine Coatings (Marine Paint) maaleissa pakkanen ei sinänsä haittaa ja maalaus onnistuu yöpakkasista huolimatta, kunhan maalausvaiheessa ylitetään em. kastepisteen lämpötila ja epoksimaaleissa käytetään ns. Low Temp kovetetta. Tämä on iso etu moniin muihin venemaaleihin verrattuna. Epoksimaali kuivuu myös pakkasessa, joten pienistä yöpakkasista ei tarvitse olla huolissaan. Haasteita tulee teräsveneiden ja purjeveneiden metallikölien kanssa, koska ne varaavat yön kylmyyden itseensä ja lämpenevät hitaammin.

Ilman ja maalattavan pinnan lämpötila vaikuttaa myös päällemaalausväliaikaan, mikä lyhenee lämpötilan noustessa. Tämä kannattaa aina tarkistaa tuoteselosteesta ennen maalaustyön aloittamista. Päällemaalausväliajasta ilmoitetaan maximi- ja minimiaika, joita on syytä noudattaa.

Vanhan maalin poisto

Pohjan uudelleenmaalaus aloitetaan vanhan maalin poistolla. Eliönestomaali (antifoulingmaali) tulee poistaa kokonaan. Vanha epoksimaali poistetaan, jos se on irronnut alustasta tai lasikuiturakenne on märkä. Muussa tapauksessa riittää epoksimaalipinnan pesu ja hionta. Maalin poiston jälkeen on hyvä mitata / mittauttaa lasikuituveneen rungon kosteus. Jos runko on kuiva, gelcoatia ei ole tarvetta poistaa. Jos rungossa on kosteutta, gelcoatin poisto nopeuttaa rungon kuivumista.

Maalin poistamiseen on useita mahdollisuuksia. Perinteinen menetelmä on pohjan skrapaus ja hionta. Terävä maaliskrapa poistaa (huonosti alustassa kiinni olevan) maalin tehokkaasti, mutta on työläs menetelmä. Työn voi hyvin aloittaa jo syksyllä ja jakaa projekti pidemmälle ajalle, mikä hieman helpottaa työtä. Näin veneen pohja on keväällä maalausvalmiina heti sään salliessa.

Skrapaamisen jälkeen pohja pitää vielä hioa. Mirka toi markkinoille 2020-luvun alkupuolella Galaxy -sarjan hiomapyöröt, joilla esimerkiksi myrkkymaalin poisto onnistuu ilman skrapaamista, kunhan valitaan riittävän karkea hiomapyörö (karkeus 40–80). Hiontatyötä helpottaa, jos suurin osa (heikosti alustassa olevasta) maalista on poistettu skrapaamalla, mutta hyvillä välineillä maalin saa pois hiomallakin. Hiottaessa myrkkymaalia maalipöly pitää ehdottomasti kerätä talteen ja hävittää asianmukaisesti. Imuriin liitetty hiomakone onkin tässä työssä ehdoton edellytys. Maalin talteenotto koskee myös skrapaamalla irrotettua maalia, jota ei saa päästää maaperään.

Nopein tapa vanhojen maalikerrosten poistamiseen on teettää hiekka- sooda-, lasimurska- tai kuivajääpuhallus alan ammattilaisella. Näissäkin menetelmissä irtoava maalijäte pitää kerätä talteen.

Soodapuhalluksen jälkeen pinta kannattaa pestä ja tarvittaessa karhentaa ennen maalausta. Teräksen puhalluksessa pitää muistaa, että primeri pitää maalata heti puhdistettuun pintaan, koska pintaan alkaa muodostua pintaruostetta jo muutamien tuntien sisällä työn suorittamisesta. Pintaruoste heikentää uuden maalin tarttuvuutta ja pilaa helposti koko prosessin. Vesihiekkapuhalluksessa pintaruoste syntyy lähes välittömästi, joten sen käyttö ei ole suositeltavaa.

Suomessa hieman tuntemattomampi maalin ja gelcoatin poistotapa on pinnan höyläys tähän suunnitellulla höylällä. Höylättävän kerroksen paksuutta on mahdollista säätää ja yleensä poistetaan kaikki kerrokset lasikuituun asti. Rungoissa, joissa on todettu lasikuituruttoa laajoilla alueilla, höyläys on tehokas tapa lasikuidun esille saamiseksi.

Venemaalit

Oikea maali veneen pohjaan on käytännössä aina kaksikomponenttinen epoksimaali. Epoksi estää tehokkaasti veden pääsyn sen alla oleviin kerroksiin ja antaa tehokkaan suojan korroosiota ja lasikuituruttoa vastaan. Epoksimaalit voidaan jakaa ns. pohja- ja pintamaaleihin.

Pohjamaali eli primeri

Pohjamaalin tehtävänä on toimia tartuntapintana pintamaalille. Teräsrakenteissa primerilla on myös suuri merkitys korroosiosuojauksen kannalta. Internationalin pohjamaalit antavat jo sellaisenaan hyvän suojan korroosiota vastaan. Esimerkiksi Intershield 300 pohjamaalilla saavutetaan sellaisenaan riittävä korroosiosuoja teräsveneissä ja pintamaaliksi riittää eliönestomaali.

Pintamaali

Pintamaaleissa on niin ikään korroosiolta suojaavia komponentteja. Pintamaalit muodostavat yleensä myös kovemman pinnan, mikä lisää kulutuskestävyyttä ja helpottaa pohjan puhdistusta.

Järvellä, missä eliönestomaalia ei käytetä, maalina käytetään joko Intershield 300 tai Interzone 954 epoksimaalia. Intershield 300 riittää ainoaksi maaliksi, jos värisävyksi kelpaa alumiini (harmaa). Jos halutaan jokin muu väri, niin silloin pitää maaliksi valita Interzone 954, joka on sävytettävissä. Tämä muodostaa kovan ja kiiltävän pinnan, mikä on helppo puhdistaa syksyllä veneen noston yhteydessä. Maalipinta voidaan kesällä tarvittaessa välipuhdistuksen harjaamalla ja siitä ei irtoa veteen haitallisia aineita. Interzone 954 sopii mekaanisesti kestävänä maalina niin alumiini-, lasikuitu-, teräs- kuin RST rakenteille.

Antifoulingmaali eli eliönestomaali

Antifoulingmaalien tarpeesta on jo aiemmin tekstissä mainittu. Antifoulingmaalin maalauksessa on erityisen tärkeä huomioida maalauksen oikea-aikaisuus. Maali pitää lisätä viimeisen epoksimaalikerroksen päälle siinä vaiheessa, kun epoksimaali ei ole vielä kunnolla ehtinyt kuivua. Epoksimaali ei saa tuntua käteen enää märältä, mutta sormenpäällä painettaessa siihen jää vielä jälki.

Käytännössä antifoulingmaali pitää yleensä maalata muutamia tunteja viimeisen epoksimaalikerroksen jälkeen riippuen maalausolosuhteista. Jos epoksimaali ehtii kuivua liikaa, antifoulingmaalin tartunta jää heikoksi ja maali irtoaa pohjamaalipinnasta.

Antifoulingmaalauksen oikeaa ajoittamista helpottaa, kun käytetään viimeisellä maalauskerralla maalia, jolla on pitkä päällemaalausväliaika. Tällaisia maaleja ovat mm. Intergard 263 ja Intergard 269.

Kuinka paljon maalia tarvitaan?

Veneen maalauksessa on tärkeä kiinnittää huomiota lopullisen maalikalvon paksuuteen. Jos lopullisen maalikalvon paksuudeksi ilmoitetaan esimerkiksi 160 µm, niin käytännössä tämä tarkoittaa sitä kerrosvahvuutta, jolla saavutetaan riittävä korroosiosuojaus teräsrakenteille tietyssä ilmastorasitusluokassa. Lasikuituveneissä kalvopaksuutta ei tarvitse niin tarkasti miettiä ja yleisesti voidaankin todeta, että riittävä kerrosvahvuus telalla maalattaessa saadaan 2–3 maalikerroksella kunhan maalia ei ohenneta liikaa. Ensimmäinen kerros maalataan primerilla ja seuraavat kerrokset (1–2) epoksipintamaalilla siten, että saadaan tasainen värisävy. Veneen vesirajan alapuolelle, epoksimaalin päälle, maalataan meriolosuhteissa vielä eliönestomaali.

Teräsvenettä maalattaessa maalikalvon paksuudella on korroosionsuojauksen kannalta suuri merkitys. Tuoteselosteessa mainittu maalin riittävyys (m²/L) perustuu yleensä ruiskumaalauksella saatavaan kerrospaksuuteen, millä saadaan paksuin maalikerros yhdellä maalauskerralla (yleensä vähintään 80 µm). Sivellintä ja telaa verrattaessa siveltimellä saadaan yleensä hieman paksumpi maalikerros kuin telalla. Veneen omistajalla on harvoin mahdollista käyttää korkeapaineruiskua ja huoltomaalaus suoritetaan yleensä telaamalla. Telalla maalattaessa yhdellä telauksella, kun maalia ”jätätetään” pohjaan, on mahdollista saada noin 40 µm kerros. Ohjeen mukainen kerrospaksuus Intershield 300 maalilla maalattaessa on 100–200 µm ja Interzone 954:llä maalattaessa 250–500 µm riippuen maalattavasta alustamateriaalista. Vaadittavaan kerrospaksuuteen vaikuttaa maalin kuiva-ainepitoisuus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mitä korkeampi kuiva-ainepitoisuus maalilla on, sitä vahvempi kerrospaksuus yhdellä maalauskerralla saavutetaan. Interzone 954:llä (kuiva-ainepitoisuus 85 %) maalattaessa yksi litra riittää teoriassa noin 3,4 m²maalaamiseen, kun tavoitellaan 250 µm kalvopaksuutta. Vastaavasti Intershield 300:lla (kuiva-ainepitoisuus 60 %) maalattaessa yksi litra riittää teoriassa noin 6 m²maalaamiseen, kun tavoitteena on 100 µm kalvopaksuus. Maalin teoreettinen menekki saadaan laskukaavasta, jossa maalin kuiva-ainepitoisuus kerrotaan kymmenellä ja saatu tulo jaetaan tavoitellulla kalvopaksuudella (esim. (85 x 10) / 250 = 3,4 m²/L).

Julkaistu 5.3.202326.12.2024 tehnyt Admin — Jätä kommentti

Mirka Galaxy – Myrkkymaalin poisto veneen pohjasta

Maalin poisto veneen pohjasta onnistuu useilla eri menetelmillä. Erilaiset puhallusmenetelmät ovat tehokkaita ja nopeita, mutta vaativat yleensä työn tilaamista alan ammattilaiselta. Omatoimiselta veneen kunnostajalta työ sujuu, mutta edellyttää kärsivällisyyttä ja oikeanlaisia työvälineitä. Maalin poisto tapahtuu käytännössä skraappaamalla, hiomalla tai näitä menetelmiä yhdistämällä. Gelcoatpinta voidaan myös höylätä siihen tarkoitetulla laitteella, mutta laite on kallis ja yhden veneen pohjan puhdistukseen laitetta tuskin tulee hankittua.

Skraappaaminen terävällä teräskaapimella on tehokas menetelmä, jolla paksujenkin maalikerrosten poisto onnistuu. Varjopuolena on työmenetelmän hitaus ja se on myös hyvin työläs menetelmä. Kaavin poistaa maalia yleensä noin 1–2 cm levyiseltä alueelta pohjan kaarevuuden vuoksi. Jos pinta-alaa on 30 m², niin työ ei ole kovin joutuisaa. Skraapattu pinta pitää aina myös lopuksi hioa, jotta uudelle maalikerrokselle saadaan hyvä tartunta-alusta.

Hiomalla maalin poisto on tehokkaampaa, mutta siihenkin liittyy omat ongelmansa. Hiontapölyä ei ole syytä päästää leviämään ympäristöön ja etenkin ns. myrkkymaalien kohdalla huolellinen hiontapölyn talteenotto on välttämätöntä. Veneen pohjaan on vuosien varrella saattanut kertyä paksujakin maalikerroksia, joiden poistaminen hiomalla tukkii yleensä hiomatuotteen hyvin nopeasti ja edellyttää tiheää vaihtoväliä, mikä lisää kustannuksia ja hidastaa työtä. Epoksipohjaiset maalit ovat myös kovia ja kuluttavat perinteisiä hiomatuotteita nopeasti.

Mirka toi alkuvuodesta 2022 markkinoille uuden hiomatuotteen, Mirka Galaxyn, jolla maalin poisto veneen pohjasta onnistuu aiempaa paremmin. Galaxy on tarkoitettu metallin, puun, lasikuidun, tasoitteiden ja gelcoatin hiontaan. Hiomapyörön hiomajyvät ovat keraamisia, mikä tekee niistä aiempaa kestävämpiäja pitkäikäisempiä. Karkeuksia on saatavilla 40–2000 välillä.

Keraamisten hiomajyvien ohella Galaxy on varustettu pinnoitteella, joka ei kerää itseensä pölyä. Tällä on pyritty varmistamaan se, että hiomapyörö ei tukkeutuisi. Pinnoitteen ansiosta hiomapyörön kestävyyden on mainittu myös parantuneen. Mainospuheiden perusteella Galaxy vaikuttaa lupaavalta tuotteelta veneiden kunnostajille, mutta onko mainospuheissa perää? Lähdin selvittämään asiaa ja kohteeksi valikoitui 30 jalkainen moottoripursi, jonka pohjamaalin poiston olin aloittanut skrapaamalla edellisenä syksynä. Työn hitauden ja työläyden vuoksi työ jäi syksyllä kesken sään viilennyttyä.

Vene oli viettänyt merellä siihen astisen taipaleensa ja pohjasta löytyi ainakin kahta erilaista maalia, joista alin oli selvästi kovempi kerros ja sen päällä useampaan kertaan paikkailtu myrkkymaali. Alkuolettamuksena oli, että maali on suhteellisen helposti poistettavissa hiomalla. Käytössä oli pölynpoistolla varustettu Mirka Deros hiomakone, jonka kanssa hiomapölyn talteenotto hoitui hyvin. Hiomista kokeilin aluksi ns. ”halpamallin” hiomapyöröillä, mutta niiden kulutuskestävyys oli olematon ja työ ei edennyt. Mirkan Abranet Ace hiomapyöröjä markkinoitiin Mirkan tuotteista hyvällä kulutuskestävyydellä. Halpamalliin verrattuna ne olivatkin huomattavasti parempia, mutta pohjamaalin poistoon nekään eivät kovin hyvin soveltuneet. Koska syksyllä ei riittävän hyvää hiontatuotetta ollut tarjolla, siirryin teräskaapimen käyttöön. Tällä menetelmällä maali kyllä irtosi, mutta työ oli tuskastuttavan hidasta, kun samalla piti yrittää saada irtoava maali kulkeutumaan imuriin. Noin 10 tunnin työn jälkeen veneen toinen puoli oli skraapattu ja odotti hiomista.

Maaliskuun kevätauringossa jatkoin maalinpoistoa uusin välinein ja odotuksin. Käytössä oli nyt Galaxy hiomapyöröt ja aloitin hiontatyön suosiolla karkeimmalla 40 karkeudella. Abranet Acesista käytin karkeutta 80 ja yhdellä hiomapyöröllä sai maalia poistettua noin 0,20 m², minkä jälkeen pyörö oli vaihdettava. Galaxy 40 maalinpoistoteho riitti noin 1 m² kokoisen alueen puhdistamiseen. Tämänkin jälkeen hiomapyörö vaikutti silminnähden uudelta, mutta hiomateho laski selvästi. Mainostettu tukkeutumattomuus piti paikkaansa ja pyörö oli edelleen käyttökelpoinen pehmeämpien materiaalin hiontaan.

Veneen pohjan toisen puolen maalinpoistoon ja koko pohjan hiontaan Galagyn avulla kului aikaa noin 6 tuntia. Maalinpoistotehoon vaikuttaa luonnollisesti pohjamaalien laatu ja määrä. Kokemuksen perusteella Galaxy lienee tällä hetkellä paras hiomatuote, jolla pohjamaalin poistoon kannattaa ryhtyä. Työ Galaxyn avulla onnistuu kohtuullisessa ajassa ja valmis pinta uudelle maalille saadaan hiomalla ilman ylimääräisiä työvaiheita.

Pohja maalattiin epoksimaalilla pohjatöiden jälkeen. Epoksi muodostaa kovan pinnan, joka riittää sisävesillä pintamaaliksi. Epoksipinnan puhdistus on syksyllä veneen noston jälkeen helppoa.

Teksi: Markku Joenperä
Kuvat: Markku Joenperä, Mirka

Julkaistu 23.2.202328.12.2024 tehnyt Admin — Jätä kommentti

Veneen pariovien kunnostus

Puun käyttö veneiden rakennus- ja sisutusmateriaalina on vähentynyt huomattavasti viimeisten vuosikymmenten saatossa. Runkorakenteet ovat nykyveneissä pääsääntöisesti jotain muuta kuin puuta. Sisustassa puuta edelleen käytetään, mutta sinnekin ovat korvaavina materiaaleina tulleet erilaiset muovit ja laminaatit, joiden etuina ovat mm. kosteudenkestävyys, laaja värivalikoima, materiaalin elämättömyys ja helppohoitoisuus. Puu mielletään usein veneen sisustassakin työlääksi hoitaa. Vaaleita, hyvin kosteutta kestäviä ja siten venekäyttöön hyvin soveltuvia puulajeja on melko vähän. Tämän seurauksena puupintainen veneen sisusta on usein tummahko. Joidenkin mielestä se on vanhanaikainen ja synkkä, kun taas toisille se edustaa perinteitä ja arvokkuutta.

Veneen sisutuksessa käytettävät puumateriaalit joutuvat monenlaiseen rasitukseen ja vaativat siksi säännöllistä huoltoa. Kosteus- ja lämpötilamuutokset ovat veneessä suuria vuodenaikojen mukaan. Talvien lauhtuessa veneessä on hyvät kasvuolot mm. homeille suuren osan vuodesta. Oikeanlaisella puun pintakäsittelyllä voidaan homeitiöiden kasvua hillitä ja siksi on tärkeää, että käsitellyt pinnat ovat ehjät ja niitä huolletaan tarvittaessa. Säännöllisellä huollolla veneen puuosat säilyttävät alkuperäisen kuntonsa ja työmäärä pysyy kohtuullisena. Huoltojen laiminlyönti johtaa usein isotöisiin kunnostusprojekteihin ja puun palauttaminen alkuperäiseen kuntoonsa voi olla mahdotonta.

Kosteuden ja lämpötilan ohella myös auringon UV-säteily vaurioittaa tehokkaasti puuta. UV-säteily tuhoaa mm. puun ligniiniä ja selluloosaa, mikä havaitaan puun värin muuttumisena, pinnan karhentumisena ja halkeiluna. Yleensä tummat värit vaalenevat ja vaaleta värit tummuvat. Veneen sisällä puuosat ovat aika hyvin UV-säteiltä suojassa, mutta esimerkiksi avotiloissa ja ajohytissä puu altistuu säteilylle. Veneen ikkunoissa onkin suositeltavaa käyttää verhoja ja pitää ne kiinni silloin, kun veneessä ei oleskella.

Tanskalainen moottoripursi LM 30 vaihtoi keväällä 2021 omistajaa ja tiedossa oli monenlaista kunnostustyötä. 40-vuoden ikä alkaa veneessä näkyä, vaikka sisusta esimerkiksi salongin puolella on vieläkin erinomaisessa kunnossa. Ajohyttiin johtavat pariovet ovat vuosien saatossa saaneet niskaansa vettä ja auringon paahdetta, mikä näkyy niiden kunnossa. Vaurioitunut lakkapinta on päästänyt vettä lävitseen ja puu on osittain tummunut. UV-säteily on kellastuttanut puu- ja lakkapinnat ja lopputuloksena on värikirjo, missä alkuperäisestä mahonginsävystä ei ole paljoa jäljellä. Ovien liukupyörästö ja vaijerit, minkä varassa ovet olivat paikallaan ja liikuteltavissa, oli myös vikaantunut. Rakenteellisesti ovet olivat kuitenkin ehjät, joten ovet päätettiin kunnostaa.

Kunnostusprojektin alussa piti määritellä, mitä tavoitellaan. Alkuperäisen ulkonäön palautus olisi ihannetila, mutta ovien voimakkaat tummentumat mietityttivät. Tummentumat olisi mahdollista poistaa, kun puun pintaa poistetaan riittävästi. Ovien peiliosat ovat viilutettuja, joten niiden käsittelyssä piti varoa pinnan puhkeamista. Oletettavaa oli, että kaikkia värjäytymiä ei saataisi pois. Tämän takia ovet päätettiin petsata, jolloin puun sävyä saataisiin samalla tasoitettua. Halusin kokeilla myös Grain Fillerin (puunsyykitti) käyttöä. Sillä saadaan tasoitettua puun huokoista pintaa ja samalla sävytettyä puuta. Huokosten tasoittuessa lakkapinnasta tulee tasaisempi. Lopputulos oli arvailujen varassa, koska fillerin käytöstä ei ollut aiempaa kokemusta, joten pienellä riskillä mentiin.

Lakan poistoon on useita mahdollisuuksia. Mekaanisesti lakka voidaan poistaa mm. hiomalla ja siklaamalla. Hionnassa joudutaan käyttämään alussa hyvin karkeaa hiontamateriaalia, jotta se ei heti tukkeudu. Tällöin on riskinä viilutetuissa materiaaleissa viilun puhkeaminen. Siklaaminen säästää puuta, mutta on kovissa lakoissa hyvin työläs menetelmä. Lämmön avulla lakkapinta pehmenee, jolloin sen poistaminen helpottuu. Lämmönlähteenä voi olla kuumailmapuhallin tai infrapunalämmitin. Lakkapinta voidaan pehmentää myös kemiallisesti erilaisilla lakanpoistoaineilla Ne eivät kuitenkaan ole kovin ystävällisiä käyttäjälle tai ympäristölle, joten niitä ei harkittu ja työvälineeksi valikoitui Speedheater -infrapunalämmitin.

Infrapunalämmittimen etuna kuumailmapuhaltimeen verrattuna on se, että lakkapinta saadaan irtoamaan pienemmillä lämpötiloilla ja lämpö myös jakautuu tasaisemmin. Infrapunalämmitin ei lämmitä ilmaa vaan ainoastaan kohteen, johon se osuu. Infrapunalämmitin irrottaa lakan noin 100–200 ^oC lämmössä, kun kuumailmapuhaltimen ilmavirran lämpötila on helposti yli 500 ^oC. Liika kuumuus vaurioittaa helposti puuta saaden aikaan esim. palamisjälkiä. Infrapunalämmittimen matala työskentelylämpötila mahdollistaa lämmittimen käytön myös lasipintojen lähellä. Riittää, että lasipinta suojataan esim. alumiiniteipillä, joka estää infrapunalämmön siirtymisen lasiin. Laseja ei ole välttämätöntä irrottaa, mikä säästää työaikaa.

Lakkapinnan poistamisen jälkeen kaikki pinnat hiottiin. Hionta kannattaa tehdä puun syysuunnan mukaan ja hionta aloitetaan karkeammalla paperilla. Hionta aloitettiin karkeudella 120 ja siitä edettiin karkeuteen 240 asti, mitä voidaan pitää miniminä petsattaville pinnoille. Petsaus paljastaa helposti karkeamman hiontajäljen. Hionnan edetessä varmistui, että kaikkia tummentumia ei saada poistettua ja ajan patinaa tulisi oviin jäämään.

Petsiksi valittiin spriipohjainen petsi, jonka tunkeutumisominaisuudet puuhun ovat vesipetsiä paremmat. Spriipetsi myös värjää jonkin verran mahdollisia lakkajäämiä, jos niitä sattuu esim. kulmakohtiin jäämään. Petsiä kannattaa valmistaa kerralla riittävä määrä, jotta se riittää kaikille käsiteltäville pinnoille ja sävy saadaan pysymään samana. Liikalaimennuksesta ei ole haittaa, koska pintaa voidaan tummentaa lisäämällä petsikerroksia. Spriipetsiä levitettäessä on tärkeä muistaa, että petsiä levitettäessä puun pinta on selvästi märkä, jolloin jää aikaa värin tasoittamiselle ja ei synny rajoja. Tasoittaminen suoritetaan esim. vaahtomuovipalan avulla, joka imee liiallisen petsin pois. Jos petsiä levitetään liian varovasti, pinta ehtii kuivua ja levityskertojen rajat jäävät näkyviin. Petsi voidaan levittää esim. siveltimellä tai vaahtomuovisienellä, mutta loppuviimeistely kannattaa tehdä sienellä tai vastaavalla tasoittimella, jotta siveltimen jäljet saadaan tasoitettua.

Lakaksi valikoitu öljypohjainen lakka, joka säilyttää joustavuuden ja puun mahdollinen kosteuseläminen ei riko lakkapintaa niin helposti. Ensimmäinen lakkakerros ohennettiin reilusti ja lakkaan lisättiin 50 % ohennetta. Näin varmistetaan lakan imeytyminen puuhun, jolloin se kiinnittyy kunnolla. Liian paksu lakkakerros tekee puun pintaan kalvon, joka irtoaa ajan saatossa helpommin. Lakan levittämiseen on syytä hankkia kunnollinen lakkapensseli, josta ei irtoa jouhia ja jälki on tasaista. Paras lopputulos saavutetaan, kun viimeinen sively tehdään syiden suuntaan pitkillä vedoilla.

Ensimmäisen lakkakerroksen jälkeen pinta hiottiin kevyesti ja levitettiin Grain Filleri. Grain Filleri on öljypohjainen kitti, jota ohennetaan mineraalitärpätillä niin, että siitä saadaan juokseva liuos. Liuos levitetään käsiteltävään pintaan ja ylimääräinen aine pyyhitään rievulla pois. Kuivumisen jälkeen pinta hiotaan. Fillerin voi levittää myös suoraan petsatulle pinnalle, mutta hiontavaiheessa pitää varoa, että ei hiota samalla petsiväriä pois. Tämän jälkeen lakkauksia välihiontoineen jatkettiin vielä kolmen kerroksen verran. Ovet on tarkoitus lakata vielä kertaalleen myöhemmin keväällä.

Kaiken puuhastelun jälkeen ja ovien ollessa taas paikoillaan voidaan arvioida, mitä saatiin aikaiseksi. Uusittujen liukupyörien ja vetovaijerin ansiosta ovien kulku on nyt sulavaa, kuten pitääkin. Väritys on lähempänä alkuperäistä ja uusi lakkapinta suojaa puuta. Näin oville saatiin paljon lisää käyttövuosia, mikä oli tehdyn työn päätarkoitus. Petsauksen suhteen olisi kannattanut tehdä koevärjäyksiä, jotta eri menetelmien vaikutus olisi ollut etukäteen selvillä. Fillerillä ei ollut suurta vaikutusta lopputulokseen, vaikka se sävyä hieman tummensi. Fillerin vaikutusta värisävyyn oli vaikea entuudestaan tietää, koska menetelmä oli itselleni uusi. Sen käyttö vaatii vielä lisäharjoituksia, mihin vanha vene onneksi tarjoaa mahdollisuuden myös tulevaisuudessa.

Teksi ja kuvat: Markku Joenperä
Artikkeli on julkaistu Venemestari -lehdessä 9/2022.