Teksti: Markku Joenperä
Kuvat: Ville Sullanmaa, Markku Joenperä ja Suomen soodapuhallus
Miksi veneen pohja pitää maalata?
Veneen pohjan maalauksella tavoitellaan veneen rakenteiden suojausta, oli sitten kyse teräs- tai lasikuituveneestä. Teräsveneen maalauksen tehtävänä on suojata rakenteita korroosiolta. Lasikuituveneen oikeanlaisella maalauksella suojataan lasikuiturakennetta kosteudelta. Lasikuitua laminoitaessa sen pintaan tulee gelcoat -pinnoite, joka estää jonkin verran veden pääsyä lasikuiturakenteeseen. Gelcoat ei kuitenkaan ole riittävä suoja vettä vastaan vedenalaisissa osissa. Huonosti vettä vastaan suojattu lasikuiturakenne voi johtaa ns. lasikuituruttoon. Tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että vettä kulkeutuu vähitellen laminaatin sisään. Veden ja hartsien reagoidessa syntyy etikkahappoa ja glykolia. Tämä näkyy vähitellen gelcoatpinnan ”kuplimisena”. Kuplan puhjetessa sen sisältä tulee etikan hajuista nestettä, mikä kertoo rakenteen vauriosta.
Milloin maalaus on ajankohtaista?
Veneen pohjan maalaus on ajankohtaista, kun vanhaa maalia irtoaa pohjasta korroosion, huonosti tehdyn maalauksen tai kulumisen seurauksena, pohjaa on kolhittu tai siinä epäillään tai on havaittu lasikuituruttoa. Veneen pohja kannattaa uudelleen maalata silloin, kun vene siirretään mereltä järvelle tai päinvastoin. Merellä veneiden pohjassa käytettään yleisesti eliönestomaaleja estämään mm. merirokon ja sinisimpukan kiinnittymistä veneen pohjaan. Näiden maalien teho perustuu usein siihen, että maalista irtoaa eliöille myrkyllisiä aineita. Maalien haittapuolena on se, että ne kuormittavat vesistöä. Merirokko ja sinisimpukka eivät elä järvien makeassa vedessä ja eliönestomaalien käyttö järvialueella onkin kielletty. Mereltä järvelle siirretyn veneen pohjasta onkin syytä poistaa eliönestomaali.
Kun vene siirretään järveltä merelle, tarvitaan suojaa em. eliöitä vastaan. Merialueella eliönestomaalien kuten International Trilux Hardin käyttö on sallittua ja niiden käyttö siellä on joissakin olosuhteissa perusteltua. Nykyisin on saatavilla myös myrkyttömiä vaihtoehtoja, joiden haitallinen vaikutus ympäristöön on pienempi. Tällainen maali on esimerkiksi International Trilux Hard Eco.
Veneen pohjan maalausta kannattaa harkita myös silloin, kun vene vaihtaa omistajaa ja pohjan edellisestä maalauksesta on pidempi aika. Pohjan mahdolliset vauriot eivät aina näy paksujen maalikerrosten alta ja uuden omistajan mielenrauhaa parantaa, kun vanhat maalit poistetaan ja rakenne päästään tarkistamaan ja tarvittaessa korjaamaan.
Maalausolosuhteet
Maalauksen onnistumisen kannalta maalausolosuhteilla on suuri merkitys. Tärkeää on kiinnittää huomiota maalattavan pinnan lämpötilaan. Internationalin epoksimaaleissa pintalämpötila tulee pääsääntöisesti olla vähintään 3 o C yli kastepisteen. Kastepisteen pystyt tarkistamaan esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksen sääpalvelusta. Keväällä lämpötilat voivat vaihdella yön ja päivän välillä hyvinkin paljon, kun maalataan ulkona. Päivällä voi olla reilusti lämmintä ja yöllä pakkasta. Internationalin Marine Coatings (Marine Paint) maaleissa pakkanen ei sinänsä haittaa ja maalaus onnistuu yöpakkasista huolimatta, kunhan maalausvaiheessa ylitetään em. kastepisteen lämpötila ja epoksimaaleissa käytetään ns. Low Temp kovetetta. Tämä on iso etu moniin muihin venemaaleihin verrattuna. Epoksimaali kuivuu myös pakkasessa, joten pienistä yöpakkasista ei tarvitse olla huolissaan. Haasteita tulee teräsveneiden ja purjeveneiden metallikölien kanssa, koska ne varaavat yön kylmyyden itseensä ja lämpenevät hitaammin.
Ilman ja maalattavan pinnan lämpötila vaikuttaa myös päällemaalausväliaikaan, mikä lyhenee lämpötilan noustessa. Tämä kannattaa aina tarkistaa tuoteselosteesta ennen maalaustyön aloittamista. Päällemaalausväliajasta ilmoitetaan maximi- ja minimiaika, joita on syytä noudattaa.
Vanhan maalin poisto
Pohjan uudelleenmaalaus aloitetaan vanhan maalin poistolla. Eliönestomaali (antifoulingmaali) tulee poistaa kokonaan. Vanha epoksimaali poistetaan, jos se on irronnut alustasta tai lasikuiturakenne on märkä. Muussa tapauksessa riittää epoksimaalipinnan pesu ja hionta. Maalin poiston jälkeen on hyvä mitata / mittauttaa lasikuituveneen rungon kosteus. Jos runko on kuiva, gelcoatia ei ole tarvetta poistaa. Jos rungossa on kosteutta, gelcoatin poisto nopeuttaa rungon kuivumista.
Maalin poistamiseen on useita mahdollisuuksia. Perinteinen menetelmä on pohjan skrapaus ja hionta. Terävä maaliskrapa poistaa (huonosti alustassa kiinni olevan) maalin tehokkaasti, mutta on työläs menetelmä. Työn voi hyvin aloittaa jo syksyllä ja jakaa projekti pidemmälle ajalle, mikä hieman helpottaa työtä. Näin veneen pohja on keväällä maalausvalmiina heti sään salliessa.
Skrapaamisen jälkeen pohja pitää vielä hioa. Mirka toi markkinoille 2020-luvun alkupuolella Galaxy -sarjan hiomapyöröt, joilla esimerkiksi myrkkymaalin poisto onnistuu ilman skrapaamista, kunhan valitaan riittävän karkea hiomapyörö (karkeus 40–80). Hiontatyötä helpottaa, jos suurin osa (heikosti alustassa olevasta) maalista on poistettu skrapaamalla, mutta hyvillä välineillä maalin saa pois hiomallakin. Hiottaessa myrkkymaalia maalipöly pitää ehdottomasti kerätä talteen ja hävittää asianmukaisesti. Imuriin liitetty hiomakone onkin tässä työssä ehdoton edellytys. Maalin talteenotto koskee myös skrapaamalla irrotettua maalia, jota ei saa päästää maaperään.
Nopein tapa vanhojen maalikerrosten poistamiseen on teettää hiekka- sooda-, lasimurska- tai kuivajääpuhallus alan ammattilaisella. Näissäkin menetelmissä irtoava maalijäte pitää kerätä talteen.
Soodapuhalluksen jälkeen pinta kannattaa pestä ja tarvittaessa karhentaa ennen maalausta. Teräksen puhalluksessa pitää muistaa, että primeri pitää maalata heti puhdistettuun pintaan, koska pintaan alkaa muodostua pintaruostetta jo muutamien tuntien sisällä työn suorittamisesta. Pintaruoste heikentää uuden maalin tarttuvuutta ja pilaa helposti koko prosessin. Vesihiekkapuhalluksessa pintaruoste syntyy lähes välittömästi, joten sen käyttö ei ole suositeltavaa.
Suomessa hieman tuntemattomampi maalin ja gelcoatin poistotapa on pinnan höyläys tähän suunnitellulla höylällä. Höylättävän kerroksen paksuutta on mahdollista säätää ja yleensä poistetaan kaikki kerrokset lasikuituun asti. Rungoissa, joissa on todettu lasikuituruttoa laajoilla alueilla, höyläys on tehokas tapa lasikuidun esille saamiseksi.
Venemaalit
Oikea maali veneen pohjaan on käytännössä aina kaksikomponenttinen epoksimaali. Epoksi estää tehokkaasti veden pääsyn sen alla oleviin kerroksiin ja antaa tehokkaan suojan korroosiota ja lasikuituruttoa vastaan. Epoksimaalit voidaan jakaa ns. pohja- ja pintamaaleihin.
Pohjamaali eli primeri
Pohjamaalin tehtävänä on toimia tartuntapintana pintamaalille. Teräsrakenteissa primerilla on myös suuri merkitys korroosiosuojauksen kannalta. Internationalin pohjamaalit antavat jo sellaisenaan hyvän suojan korroosiota vastaan. Esimerkiksi Intershield 300 pohjamaalilla saavutetaan sellaisenaan riittävä korroosiosuoja teräsveneissä ja pintamaaliksi riittää eliönestomaali.
Pintamaali
Pintamaaleissa on niin ikään korroosiolta suojaavia komponentteja. Pintamaalit muodostavat yleensä myös kovemman pinnan, mikä lisää kulutuskestävyyttä ja helpottaa pohjan puhdistusta.
Järvellä, missä eliönestomaalia ei käytetä, maalina käytetään joko Intershield 300 tai Interzone 954 epoksimaalia. Intershield 300 riittää ainoaksi maaliksi, jos värisävyksi kelpaa alumiini (harmaa). Jos halutaan jokin muu väri, niin silloin pitää maaliksi valita Interzone 954, joka on sävytettävissä. Tämä muodostaa kovan ja kiiltävän pinnan, mikä on helppo puhdistaa syksyllä veneen noston yhteydessä. Maalipinta voidaan kesällä tarvittaessa välipuhdistuksen harjaamalla ja siitä ei irtoa veteen haitallisia aineita. Interzone 954 sopii mekaanisesti kestävänä maalina niin alumiini-, lasikuitu-, teräs- kuin RST rakenteille.
Antifoulingmaali eli eliönestomaali
Antifoulingmaalien tarpeesta on jo aiemmin tekstissä mainittu. Antifoulingmaalin maalauksessa on erityisen tärkeä huomioida maalauksen oikea-aikaisuus. Maali pitää lisätä viimeisen epoksimaalikerroksen päälle siinä vaiheessa, kun epoksimaali ei ole vielä kunnolla ehtinyt kuivua. Epoksimaali ei saa tuntua käteen enää märältä, mutta sormenpäällä painettaessa siihen jää vielä jälki.
Käytännössä antifoulingmaali pitää yleensä maalata muutamia tunteja viimeisen epoksimaalikerroksen jälkeen riippuen maalausolosuhteista. Jos epoksimaali ehtii kuivua liikaa, antifoulingmaalin tartunta jää heikoksi ja maali irtoaa pohjamaalipinnasta.
Antifoulingmaalauksen oikeaa ajoittamista helpottaa, kun käytetään viimeisellä maalauskerralla maalia, jolla on pitkä päällemaalausväliaika. Tällaisia maaleja ovat mm. Intergard 263 ja Intergard 269.
Kuinka paljon maalia tarvitaan?
Veneen maalauksessa on tärkeä kiinnittää huomiota lopullisen maalikalvon paksuuteen. Jos lopullisen maalikalvon paksuudeksi ilmoitetaan esimerkiksi 160 µm, niin käytännössä tämä tarkoittaa sitä kerrosvahvuutta, jolla saavutetaan riittävä korroosiosuojaus teräsrakenteille tietyssä ilmastorasitusluokassa. Lasikuituveneissä kalvopaksuutta ei tarvitse niin tarkasti miettiä ja yleisesti voidaankin todeta, että riittävä kerrosvahvuus telalla maalattaessa saadaan 2–3 maalikerroksella kunhan maalia ei ohenneta liikaa. Ensimmäinen kerros maalataan primerilla ja seuraavat kerrokset (1–2) epoksipintamaalilla siten, että saadaan tasainen värisävy. Veneen vesirajan alapuolelle, epoksimaalin päälle, maalataan meriolosuhteissa vielä eliönestomaali.
Teräsvenettä maalattaessa maalikalvon paksuudella on korroosionsuojauksen kannalta suuri merkitys. Tuoteselosteessa mainittu maalin riittävyys (m2/L) perustuu yleensä ruiskumaalauksella saatavaan kerrospaksuuteen, millä saadaan paksuin maalikerros yhdellä maalauskerralla (yleensä vähintään 80 µm). Sivellintä ja telaa verrattaessa siveltimellä saadaan yleensä hieman paksumpi maalikerros kuin telalla. Veneen omistajalla on harvoin mahdollista käyttää korkeapaineruiskua ja huoltomaalaus suoritetaan yleensä telaamalla. Telalla maalattaessa yhdellä telauksella, kun maalia ”jätätetään” pohjaan, on mahdollista saada noin 40 µm kerros. Ohjeen mukainen kerrospaksuus Intershield 300 maalilla maalattaessa on 100–200 µm ja Interzone 954:llä maalattaessa 250–500 µm riippuen maalattavasta alustamateriaalista. Vaadittavaan kerrospaksuuteen vaikuttaa maalin kuiva-ainepitoisuus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mitä korkeampi kuiva-ainepitoisuus maalilla on, sitä vahvempi kerrospaksuus yhdellä maalauskerralla saavutetaan. Interzone 954:llä (kuiva-ainepitoisuus 85 %) maalattaessa yksi litra riittää teoriassa noin 3,4 m2 maalaamiseen, kun tavoitellaan 250 µm kalvopaksuutta. Vastaavasti Intershield 300:lla (kuiva-ainepitoisuus 60 %) maalattaessa yksi litra riittää teoriassa noin 6 m2 maalaamiseen, kun tavoitteena on 100 µm kalvopaksuus. Maalin teoreettinen menekki saadaan laskukaavasta, jossa maalin kuiva-ainepitoisuus kerrotaan kymmenellä ja saatu tulo jaetaan tavoitellulla kalvopaksuudella (esim. (85 x 10) / 250 = 3,4 m2/L).